Ganesh Ramsumairista ei tullut kunnollista opettajaa. Hierojana hän oli kehno, koska asiakkailleen hän suositteli aina mieluummin muita hoitokonsteja. Kirjailija ja kirjankustantaja olivat lähempänä hänen oikeaa alaansa, mutta hän oli varsin vastentahtoinen niihinkin hommiin. Uskonnonselittäjänä, henkienmanaajana ja mystikkona hän saavutti mainetta, joka vei hänet parlamenttiin ja lopulta ritariksi asti.
V. S. Naipaulin esikoisromaani Täysinoppinut hieroja vie herkulliselle matkalle Karibian aurinkoon Trinidadiin, aikaan, jolloin brittiläinen imperiumi oli vielä voimissaan. Takapajuisen maan perimmäiseen kolkkaan asettuva Ganesh pyrkii elämäsäsän eteenpäin niillä avuilla, joita Jumala hänen eteensä johdattaa. Mukana ovat ahne appiukko Ramlogan, uskollinen ystävä Beharry, oudosti puhuva vaimo Leela, joka tarjoilee cocacolaa hienoista laseista ja sekalainen seurakunta muita Trinidadin intialaistaustaisen hinduyhteisön jäseniä.
Parhaimmillaan Naipaul on erityisesti teoksen alkupuolella kuvaillessaan Ganeshin nousua kuuluisuuteen. Loputonta iloa löytyy aina, kun sivistyneistö törmää kansanihmisten kanssa, ja erityisesti dialogeissa Naipaul loistaa. Erityiskiitos on muuten ehdottomasti annettava myös kääntäjä Seppo Loposelle, jonka eloisa kieli halvatun hanttapuleineen ja hampaannyhtäjäpuoskareineen tavoittaa hienosti kontrastin kirjakielen ja kansankielen välillä. Loppua kohti Naipaulin tarinanlangat hieman löystyvät, kun Ganeshin valtiomiesvaiheet käydään pikakelauksenomaisesti läpi. Hirtehistä satiiria on toki mukana niissäkin, eikä Ganeshkaan jää osattomaksi vallan turmelevasta vaikutuksesta.
Kaikkiaan Täysinoppinut hieroja oli mukava lukukokemus, joka pääsee oikeuksiinsa myös ääneen luettuna. Eksotiikan ja satiirin ystäville V.S. Naipaul on tutustumisen arvoinen kirjailija. Hänen tuotantoaan on suomennettu verrattain ahkerasti. Suosittelen.