Suvi Vaarla: Täydellisiä ihmisiä

Täydellisiä ihmisiä ­-kirjan kansiliepeessä kerrotaan kirjailijasta, että hän on viestinnän ammattilainen, asunut monessa Euroopan kaupungissa ja arvostaa hyvää punaviiniä ja mukavasänkyisiä hotelleja. Tämä pitää paljolti paikkansa myös hänen novelliensa henkilöihin. He ovat hyvin koulutettuja, lähes kaikki naisia ja hyvissä yhteiskunnallisissa asemissa. Eri asia on sitten, tunteeko Vaarla samoin kuin henkilöhahmonsa. Kaikesta maallisesta hyvästä huolimatta he kokevat usein kaipuuta ja tyhjyyttä. Asetelma saattaa kuullostaa kliseiseltä, mutta esikoiskirjailijaksi Vaarla on saanut varsin hyvää terää ja ironiaa novelleihinsa.

Yksi kokoelman parhaista novelleista on mielestäni Riisinheitto, jossa nuori nainen pelkää kuollakseen äitinsä nolaavan hänet häissään, minkä tämä tekeekin, mutta perin yllättävällä tavalla. Hyvin usein Vaarlan novellit keskittyvät seksiin, ehkä välillä jo vähän kyllästyttävänkin paljon. On naisia, joita vanha suola janottaa, ja nuoruuden rajut kokemukset tulevat mieleen. Joskus seksinhimo päättyy pelottavastikin, kuten Lontoo-­novellissa, jossa aivan täydelliseksi koettu englantilainen miesystävä järjestää epämiellyttävän yllätyksen. Toisaalta on myös haluttomuutta ja kyvyttömyyttä. Suurin osa novelleista on kirjoitettu naisen näkökulmasta, mikä lieneekin onnistunut ratkaisu, sillä pari mieskertojallista novellia eivät nouse naistarinoiden tasolle.

Novellien kaava noudattaa lähes pikkutarkasti klassista kaavaa: on henkilöiden esittelyä, draamaa ja tapahtumia, ja lopuksi seuraa kliimaksi tai usein myös antikliimaksi. Ehkä rakenne tuntuu vähän liiankin oppikirjamaiselta, mutta toisaalta se tekee lukemisesta miellyttävää ja tavallaan sittenkin jännittävää.

Uskoisin, että tämä kirja innostaa myös niitä, jotka eivät vielä ole kovin tottuneita novellinlukijoita, sillä sen verran paljon siitä pidin. Joten kiitos kustannusosakeyhtiö Sammakolle tämänkin kirjan julkaisemisesta – mihin me joutuisimmekaan ilman pienkustantajia?