Georges Perec on kokeilevan kirjallisuuden suuria ranskalaisnimiä, ja hänen mestariteoksensa Elämä Käyttöohje on yksi parhaita koskaan lukemiani teoksia. Niinpä tartuinkin suurella innolla Perecin esikoisromaaniin Tavarat, joka nyt lähes 60 vuoden takaa on viimein saatu suomeksi. Tämä omaelämäkerrallinen pieni teos osui minulla siihen pieneen luokkaan kirjoja, jossa kirja nousee objektiivista merkitystään suuremmaksi, koska se onnistuu käynnistämään lukijan mielessä sellaisen sisäisen dialogin, jossa lukija tutkii omaa mieltään ja omia valintojaan samaa tahtia kirjan kertojanäänen kanssa. Sanalla sanoen, minulle – etenkin alkuosaltaan – Tavarat kolahti erinomaisen hyvin.
Kyse on siis kirjailijan ja hänen puolisonsa nuoruudesta ja aikuisiän alusta, kun sekalaiset opinnot korkeakoulussa alkavat jäädä taakse ja tilalle tulee työelämä. Nuoripari asuu ahtaasti ja haaveilee isommasta, paremmasta, vauraammasta elämästä. Pariisin piirien ystävät ovat kaikki samanlaisia. He rakastaisivat kalliita huonekaluja, arvotaidetta, kulinaristisia erikoisuuksia, kaikkea mahdollista, jos vain heillä olisi varaa. Ja pikku hiljaa heillä ehkä alkaa ollakin. Koska Perec rakastaa luetteloita ja pitkiä tavaravyörytyksiä, saa lukija lukea kerta toisensa perään innostuneista maalaismarkkinakuvauksista, aikakauslehtien tarjonnasta ja jos jostakin silmäinilosta. Materialismi on kaikkialla kirjan henkilöiden ajatuksissa läsnä.
Tavarat rapsuttelee siis auki muistojen lipasta ja tuntuu tarjoilevan aika hyvää ironista samastumispintaa myös omaan aikaani alle 30-vuotiaana vastavalmistuneena akateemisena, joka huomaa, että opiskeluvuosien kitkutuksen jälkeen taskun pohjalle alkaakin vähitellen kertyä kulutettavaa. Eivätkä assosiaatiot jää pelkästään tavaroiden tasolle vaan myös kertojan ja hänen läheistensä ajatusten, tunteiden ja tekojen puolelle. Pitkään lukiessani kirjaa olin vähän sitäkin mieltä, että kääntäjä Leena Rantasen valinta otsikon Les choses käännökseksi olisi voinut olla mieluummin Asiat, mutta ehkä loppujen lopuksi hyväksyn tämän suomalaisen otsikon.
Tavarat on hyvä kirja ja täydentää osaltaan Georges Perecin kirjailijakuvaa. Suosittelen!