Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ellen Johnson Sirleaf syntyi Liberian pääkaupungissa, Monroviassa, poliitikon tyttäreksi. Isän saatua aivoinfarktin perhe alkoi nopeasti menettää omaisuuttaan. Ellen meni jo 18-vuotiaana naimisiin ja sai peräjälkeen neljä lasta. Avioliitto huononi sitä mukaa kun Ellen opiskeli. Ahkera ja päämäärätietoinen opiskelu USA:ssa johti aviomiehen väkivaltaisuuteen. Toisaalta opinnot olivat myös tie ulos ahdistavasta tilanteesta.
Ellen palasi Liberiaan, erosi miehestään ja pääsi töihin talousministeriöön. Hän ymmärsi, että epätasa-arvo ja korruptio saisivat pinnan alla kytevän tyytymättömyyden räjähtämään käsiin Liberiassa. Hän yritti auttaa sotilasvallankaappauksen johtajaa Samuel Doeta, mutta miehen hallinto näytti nopesti oikeat, korruptoituneet kasvonsa. Ellen vangittiin toiminnasta hallitusta vastaan kaksikin kertaa, toisella kertaa hän melkein menetti henkensä.
Sirleafia on vainottu, hän on istunut vankilassa ja hänet on yritetty mustamaalata omassa maassaan. Vuoden 1980 vallankaappauksen alkaessa hän oli yksi syrjäytetyn hallituksen ministereistä, joista useimmat teloitettiin julmasti. Tämän jälkeen hän lähti jälleen maasta ja työskenteli YK:n palveluksessa auttaen monia Afrikan maita pysyvän, oikean kehityksen tielle.
Vuonna 1997 Sirleaf oli opposition ehdokkaana presidentinvaaleissa, mutta vaalit voitti tuolloin sotilasjohtaja Charles Taylor. Tämä johti Liberian tuhansia uhreja vaatineeseen sisällissotaan. Kun Taylor sai aikaan sodan myös naapurimaa Sierra Leonen kanssa, kaikki ymmärsivät, että olisi vallanvaihdoksen aika.
Vuoden 2005 presidentinvaaliehdokkaana olikin sitten itse Sirleaf, joka yllättäen voitti vaalit. Hänestä tuli Afrikan ensimmäinen vaaleilla valittu naispresidentti. Kun hän vannoi virkavalansa tammikuussa 2006, ulkomaiset tarkkailijat sanoivat, että lopultakin Liberia on tiellä kohti demokratiaa. Hän edustaa muutosta ja toivoa sekä Afrikan että koko maailman naisille. Elämässään hän on joutunut taistelemaan monia asioita vastaan sekä henkilökohtaisella että poliittisella tasolla. Hän on itse esimerkkinä siitä, mitä tyttöjen kouluttamisella voi saada aikaan. Hän on nykyaikainen afrikkalainen nainen, yhteydessä menneisyyteen muttei sidoksissa siihen.
Sirleafia on joissakin kirjoituksissa verrattu jopa Nelson Mandelaan, enkä yhtään ihmettele. Kirja on myös kertomus vainosta, vangitsemisista sekä naisen uskosta parempaan maailmaan. Presidentti korostaa taloudellisessa kehityksessä kumppanuutta hallituksen ja kansan välillä – kumppanuutta, joka Afrikassa tuntuu niin usein puuttuvan joka suhteessa.
Minkälaisen kuvan Liberiasta kirja antaa? Outo maa, voisi joku sanoa — kirjassa todetaan. Liberialta puuttuu siirtomaahistoria. Yhdysvallat on ollut Liberian kumppani sekä hyvässä että pahassa. USA on käyttänyt Liberiaa hyväkseen ja kuitenkin hylännyt sen vaikeina aikoina kuten Kansainliiton aikaisessa kriisissä sekä sisällissodassa. Toisaalta USA on tarjonnut turvapaikan liberialaisille toisinajattelijoille ja avannut koulunsa ja yliopistonsa liberialaisille nuorille. Yhdysvallat on myös tarjonnut pohjan liberialaisten radikalisoitumiselle, jota Sirleaf kirjassaan kuvaa ansiokkaasti ja vertaa sitä höyrykattilaan. Sirleaf itse kertoo perehtyneensä Liberian historiaan vasta asuessaan Yhdysvalloissa. On mentävä kauas, että näkee lähelle. Liberiassa ei ollut tiedonvälityksen vapautta ja historia oli vaarallinen aihe Liberiassa varsin pitkään.
Tästä tytöstä tulee jotakin on erinomainen henkilökuva Ellen Johnson Sirleafista, muistelmateos, elämäkerta, poliittinen historiikki — kaikkea tätä. Samalla se kertoo paljon Liberiasta maana, itse en ainakaan ollut kovin perehtynyt asiaan. Kirjasta löytyykin paljon olennaista tietoa myös maasta ja sen historiasta, mikäli ei aikaisemmin ole siihen tutustunut. Suosittelen kaikille politiikasta, Afrikan maista ja elämäkerroista kiinnostuneille sekä ihan jokaiselle aivan yleistiedon nimissä.