Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tästä kirjasta olin kuullut paljon ja se on nostattanut ajatuksia, joten olihan se pakko ottaa käsittelyyn ja ilahduin siitä todella. Kirja todella on nimensä veroinen, sillä siinä käsitellään kaikki ne aiheet, joista voi vaan sanoa, että Tästä on vaikea puhua.
Naisen elämää kannesta kanteen; ja kaikki ne asiat, ne, joista ei ole uskaltanut puhua, nousevat nyt esiin ja ne käsitellään. Uskoisin, että tämän kirjan lukeminen voisi auttaa monia hyväksymään itsensä, sillä vertaistukea siitä saa.
Heti alussa Emelie siskonsa kanssa on auttamassa isäänsä, joka on ulkomailla joutunut sairaalaan, eikä saa apua. Omaiset joutuvat tekemään kaikkensa. Ajattelin, että ahaa, tämä kertoo siitä, miten vanhuksia kohdellaan, kunnes tilanne kääntyy niin, että Emelie paljastaa, kuinka vihaa isäänsä ja miksi. Sen jälkeen alkavatkin sellaiset käänteet, että kirjaa ei voi laskea käsistään, kun ei tiedä, mitä vielä nousee esiin.
Emelie palaa usein menneisiin, lapsuuteen ja nuoruuteen, vanhempien eroon, siihen, kun kuukautiset alkoivat ja millainen häpeä siitä seurasi. Hän kertoo kapinavuosistaan ja mitä kaikkea tuli tehdyksi. Rohkean avoimesti, ei kaunistellen, mutta ei rehvastellenkaan, vaan niin kuin asiat menivät. Abortista ja miehistä. Seksuaalinen väkivalta tulee myös esiin…
Kun eletään välillä nykyajassa, on ongelmana se, ettei Emelie saa lasta. He miehensä kanssa ovat yrittäneet vaikka kuinka, mutta kun ei onnistu niin ei. He käyvät hoidoissa, mutta lasta ei tule ja se on vaan hyväksyttävä.
Kaiken kaikkiaan kirja on hengästyttävä ja sellainen, josta kaikesta huolimatta jäi hyvä olo, sillä lohtuakin on havaittavissa. Voi hyväksyä itsensä ja katsoa eteenpäin.
