Sanna Tuomala: Tässä. Hetkessä kiinni

Tämä pieni ja silti suuri kirja osui kohdalleni, koska minulle tarjoutui tilaisuus haastatella kirjan kirjoittajaa. Otin haasteen vastaan, en ihan suorilta käsin, vaan tovin jos toisenkin mietittyäni. Aiheena on nuoren naisen, työssäkäyvän reippaan ihmisen, perheen äidin yhtäkkinen sairastuminen aivosyöpään. Se ei kuitenkaan ollut se varsinainen syy, vaan se, että hän kirjoitti kirjaa äidilleen, joka oli varsin etäinen.

Kun luin kirjaa, se otti minut heti varsinaiseen niskalenkkiin. Sitä ei voinut hotkaista kerralla, vaikka kirjalla on mittaa vain 104 sivua. Luin sitä useampana iltana ja se kaikki, mitä siinä kerrottiin, tuli uniini. Kuljin tämän kirjan myötä matkan, jota en varmasti koskaan unohda.

Sanna Tuomala tilittää omaa elämäänsä niin, että heti ensi sanoista asti on sellaista, että tässä ei nyt itketä, tässä lyödään faktat pöytään, niin että pölyt vain pelmahtaa. Ei mitään nyyhkystrooria, vaan asenne on vankka.

On pakko vaan myöntää, että koska en ole ammattilainen haastattelijana, niin haastattelu oli varsin lyhyt, koska herkistyin. Sanna Tuomala on mahtava ihminen ja pärjännyt jo aivan liikaa, joten se, että vielä tulee lunta tupaan, on niin väärin. Sellainen osuu ja sattuu.

Kirja on kirjoitettu napakasti, eikä siinä turhia jaaritella, mutta tulee selväksi, mitä on tapahtunut ja miten on Sanna elänyt, toiminut ja kun elämä heittää ne paskat kortit, niin kuinkas sitten toimitaan? Onko äiti apuna… onko oikein koskaan ollut?

Tässä. Hetkessä kiinni on koskettava, se ravistelee, mutta silti se on jossain määrin lohdullinen. Sanna on esimerkillinen nainen, joka antaa kirjallaan ajattelemisen aihetta. Tiedän, että on monia, jotka eivät halua tai uskalla lukea tällaisia kirjoja, mutta kannattaa, sillä kun lukee tämän kirjan, oma elämä saa ihan omanalaisensa paikan. Sannan iskemätön tyyli on sitä, että siellä vielä huumorikin pilkahtaa, vaikka se onkin mustaa mustempi.

Nyt minä laitan tämän kirjan hyllyyni ja pidän sen siellä aina.