Moraali ja etiikka, arvot ja hyveet ovat vakavia asioita. Jopa niin vakavia, että tuntuu jotenkin sopimattomalta kutsua niitä käsittelevää kirjaa hauskaksi. Jaakko Heinimäen uutusteos Taskuetiikka on kuitenkin muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi hauska kirja, niin jäljittelemätöntä Heinimäen teksti on. Vain pari kertaa se pilke silmäkulmassa tuntuu hieman tyylirikolta tai tekemällä tehdyltä.
Heinimäki on etiikkaan ja uskonnonfilosofiaan erikoistunut teologi, ei siis varsinainen filosofi. Hän lähestyykin aiheitaan kristinuskon ja erityisesti luterilaisuuden kannalta, mutta tuntuu kyllä osaavan filosofian historiansakin ainakin päällisin puolin. Kirja lähtee liikkeelle moraalin, arvojen ja hyveiden yleisesittelyllä ja käsittelee sitten kristillisen etiikan kannalta joitakin ajankohtaisia erityiskysymyksiä, kuten eutanasiaa, kuolemanrangaistusta, sijaissynnytystä ja kiusaamista.
Oman lukunsa saa myös luterilainen työmoraali, joka ei Heinimäen näkemyksen mukaan olekaan velvollisuudentuntoista raatamista, jossa koko muu elämä jää sivuun: työhulluus kuuluu paremminkin myöhäisempään, kalvinistiseen lähestymistapaan kuin aitoon luterilaisuuteen. Lopuksi Heinimäen kirja taas tarttuu yleisempiin aiheisiin puhuen myötätunnosta, pahuudesta ja rakkaudesta.
Taskuetiikka on helpostikin yhdeltä istumalta luettava kirja, koska Heinimäen tyyli on helppotajuista ja lukijaystävällistä. Mietittävää se kuitenkin jättää pidemmäksi aikaa.