Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Perunanviljelijä Tapio Takapuro on matkalla São Tomén saarelle. Hän on varma, että Tarzanin esikuva löytyy São Tomélta. Tarzanista on tullut Takapurolle jonkinlainen pakkomielle. Elämäkertojen mukaan Tarzanin luoja Edgar Rice Burroughs ei koskaan käynyt Afrikassa, mutta Takapuro löysi haastattelun, jossa vanha merikapteeni kertoo käyneensä Burroughsin kanssa Afrikassa – ja nimenomaan São Tomélla.
Kun tilaisuus välivuoteen tulee, Takapuro suuntaa oitis São Tomélle. Kätevästi vaimo Tarjakin saa Marttojen kansainvälisten asioiden stipendinä harjoittelupaikan São Tomélta paikallisesta suklaatehtaasta. São Toméssa paikallinen kulkulaitosministeri Gaston Silva haaveilee nostavansa maansa maailmankartalle lentämällä ensimmäisenä afrikkalaisena avaruuteen. Pitää vain pohtia huolella, tehdäkö yhteistyötä kiinalaisten vai amerikkalaisten kanssa…
Henkilöhahmot ovat kaikki jonkinlaisia karikatyyrejä. Tarzaniin hullaantunut nauvolainen perunanviljelijä Tapio, Afrikan vapaudesta ja yhteisöllisyydestä huumaantuva Tarja, pohjoismaisia naisia himoitseva ja kunnianhimossaan kiehuva Gaston… Esiin nousevat niin suomalaisten käsitykset Afrikasta kuin afrikkalaisten näkemykset suomalaisista ja eurooppalaisista. Entä se Tarzan sitten? No, ehkä sillä ei niin ole väliä, vaikka Tapio pääseekin jossain määrin sekä Tarzanin taustan että omien, häiritsevästi muistin reunalla häälyvien lapsuusmuistojensa jäljille.
Tarzanin hauta on hauska kirja, joka kiihtyy loppua kohden aivan päättömään laukkaan. Tuloksena on herkullinen kirja, joka kuvaa afrikkalaista elämänmenoa, suomalaista sopeutumista siihen ja kulttuurien välisiä ennakkoluuloja hersyvästi.
Kirjan taustalle sopii soimaan tietysti Olavi Virran Skokiaan, jota kirjassakin siteerataan.
