Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Myyteistä ja historiasta löytyy kosolti kiehtovia kadonneita valtakuntia ja kaupunkeja, joista osa on totta ja osa pelkkää tarua. Tästä aiheesta tosin tekee kutkuttavan se, että joskus tarut saattavatkin osoittautua todeksi, kuten kävi Troijan tapauksessa. Myyttinä pidetyn kaupungin löysi Turkista Heinrich Schliemann vuonna 1871.
Myös Troija löytyy Tarujen valtakunnasta ja Emily Hawkings onkin koonnut kirjaansa todella kiinnostavan kattauksen erilaisia kohteita ympäri maailman – tosin aivan kaikki näistä eivät mahdu kaupungin tai valtakunnan määritelmään. Mukana on muun muassa Scholomance, myyttinen romanialainen maanalainen noituuden koulu, jossa opettajana on itse paholainen! Myöskään Babylonian riippuvat puutarhat ei ollut kaupunki. Tästä mysteeristä tekeekin kiehtovan sen, että Babylonian sijainti tiedetään kyllä hyvin, mutta itse puutarhojen sijainnista ei silti löydy merkkiäkään. Onkin arveltu, että legendaarisen rakennelman todellinen sijainti olisikin ollut aivan toisaalla: kenties muinaisessa Assyriassa, Niniven kaupungissa. Myös kadonneet saaret tuntuvat olevan maailmalla yleinen myytti, sillä niitä löytyy kirjasta useampi.
Luonnollisesti kirjassa käsitellään kadonneista kaupungeista niitä kaikkein kuuluisimpia, kuten Atlantista ja Eldoradoa. Tosin itselleni näistä puhtaasti myyttisistä paikoista kiinnostavimmat olivat aavikkokaupunki Pylväikköjen Iram ja Ysin kaupunki. Iram, toiselta nimeltään Ubar, tuli minulle alunperin tutuksi Uncharted 3 -pelistä, mutta silloin en tajunnut, että kaupunki pohjautuu todelliseen legendaan. Ysin kaupunki puolestaan jäi mieleen erinomaisesta sarjakuvasta The Daughters of Ys.
Kirjassa on myös kaupunkeja, joiden todenperäisyyttä ei ole tarvetta epäillä, mutta jotka ovat kuitenkin aikanaan kokeneet kovan kohtalon. Näihin kuuluvat muun muassa Rooman kilpailija Karthago, merirosvojen uponnut turvasatama Port Royal ja vanha kiinalainen kaupunki Shi Cheng, joka nykyään sijaitsee järven pohjassa.
Monipuoleinen kirja löytää kohteita ympäri maailmaa aina Afrikkaa ja Oseaniaa myöten, ja suurin osa niistä on luultavasti aikuisillekin lukijoille entisestään tuntemattomia. Tarujen valtakunnat onkin hyvää yhdessä tutkittavaa sekä vanhemmalle että lapselle.
Mitä tulee visuaaliseen antiin, Lauren Baldon kuvitus ansaitsee erityismaininnan. Tällainen projekti ei ole kuvittajan kannalta mikään helppo nakki: piirtää nyt suurikokoisia kuvia kaupungeista, joiden ulkonäkö on parhaimmillaankin arvailujen varassa. Tietokirjasta kun puhutaan, kuvittajan mielikuvitus ei myöskään voi lähteä lapasesta silloinkaan, kun paikka ei ole todellinen. Baldon tulkinta onkin yksityiskohtien osalta mahdollisimman suuripiirteinen, mutta suurissa linjoissa hän pyrkii luomaan aikakauteen ja maantieteeseen sopivaa tunnelmaa. Ratkaisu toimii pääsääntöisesti oikein hyvin, vaikka jotkut kuvat ovat varmasti aiheuttaneet päänvaivaa.
Mielenkiintoisen kirjan kruunaa vielä Tarja Kontron pätevä käännös. Vuoden 2022 lastentietokirjojen joukossa Tarujen valtakunnat on ehdottomasti yksi kiinnostavimpia. Siihen kannattaa ehdottomasti tutustua!