Professori Bruce Fink marssittaa dekkarinäyttämölle uuden sankarin, tarkastaja Quesjac Canalin. Canal on omien sanojensa mukaan eläkkeellä Ranskan salaisesta palvelusta, mutta omaperäisen ja äärimmäisen sivistyneen herrasmiehen taustoja ei varsinaisesti aleta availemaan. Canalin kansa pääsemme tutustumaan kolmeen salapoliisitarinaan, joissa sankarimme näyttää älynsä varsin monella alalla.
Kadonneen partituurin tapauksessa Canal tutustuu kapellimestariin, joka on saanut käsiinsä tuntemattoman 1700-luvulta peräisin olevan partituurin. Kapellimestari ei ole varma onko hän joutunut rikoksen uhriksi, vai puuttuuko teoksesta kokonaan yksi osa. Suurin osa muutenkin lyhyehköstä tarinasta keskustellaan aivan muusta kuin käsillä olevasta tapauksesta. W. A. Mozartin musiikki soi taustalla.
Väärennetyn liköörin tapauksessa Canal tapaa veljensä ranskalaisessa luostarissa, jonka munkit ovat vuosisatojen ajan tehneet salaisella reseptillä suosittua yrttilikööriä. Nyt markkinoille on tullut vastaava tuote, ja Canal yrittää ottaa selvää, miksi ja miten. Kirjan päättävässä Suuren puhalluksen tapauksessa New Yorkin pormestarin potenssiongelmat kiertyvät yhteen ennennäkemättömän suuruusluokan taloushuijauksen kanssa. Yhteen yrittävät tapausta tutkivat poliisi ja FBI-agenttikin Canalin toimiessa taustalla Amorin apulaisena.
Tarkastaja Canalin psykoanalyyttiset seikkailut on hyväntuulista luettavaa, josta turha jännitys ja kovaotteisuus loistavat poissaoloaan. Bruce Fink on traditiotietoinen kirjoittaja, joka käsittelee perinteistä dekkaria mukavan ironisella otteella. Kääntäjä Anna Tuomikoski on joutunut taatusti melkoisiin haasteisiin koettaessaan pyöritellä Canalin ja kumppaneiden kulloisistakin sananparsista parhaiten suomeksi soljuvia muotoja, mutta lopputulos on erittäin hyvä. Kyllähän tätä kannattaa vinkata.