Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nyt on käsillä jonkinasteinen kulttuuritekojulkaisu. Tarinoita Saharasta on ensimmäinen kiinasta suomennettu taiwanilaisen kirjailijan teos. Se ei tosin kerro elämästä Taiwanissa, vaan sen tapahtumat sijoittuvat Länsi-Saharaan. Kirjailija on kuitenkin Taiwanissa hyvin tunnettu ja arvostettu.
Sanmao on Chen Mao-pingin (陳懋平, 1943–1991) taiteilijanimi. Kiinassa syntynyt kirjailija muutti perheineen Taiwaniin vuonna 1949 pakoon kommunistivaltaa. Sanmao muutti parikymppisenä Espanjaan, sieltä Saksaan ja palasi sitten Taiwaniin. Kun avioliittoaikeet saksalaisen opettajan kanssa kariutuivat tämän yllättävään kuolemaan, Sanmao palasi Madridiin opettamaan englantia. Siellä hän kohtasi tulevan miehensä José María Quero y Ruízin, jonka kanssa hän muutti silloin Espanjan siirtomaana olleeseen Länsi-Saharaan.
Tarinoita Saharasta on hieman määrittelyjä pakeneva kirja. Sitä kuvataan toisaalta muistelmiksi ja matkakertomukseksi, mutta kustantaja on kirjastoluokitellut sen kertomakirjallisuudeksi. Tampereen kirjastoissa sen pääasiallinen luokka on 48.21 eli Pohjois-Afrikkaa käsittelevä kirjallisuus. Selvästi kyse on omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta, mutta ehkä kertomusten totuudenmukaisuuteen voi suhtautua kevyesti varauksella: voihan olla, että näissä on vähän kaunokirjallista värikynää käytetty.
Tarinoita julkaistiin alunperin sanomalehdessä; ensimmäistä kertaa ne ilmestyivät kirjamuodossa vuonna 1976. Kirja oli menestys: parin kuukauden sisällä siitä otettiin neljä uusintapainosta. Kansainväliseen suosioon se nousi kuitenkin vasta myöhemmin: espanjaksi ja katalaaniksi kirja ilmestyi 2016, englanniksi ja hollanniksi 2019.
Teoksen on kääntänyt Rauno Sainio, joka joutui opettelemaan tätä varten Taiwanissa käytetyt perinteiset kirjoitusmerkit; aikaisemmin kiinalaisen kirjallisuuden suomentamiseen on riittänyt, kun hallitsee manner-Kiinassa käytetyt yksinkertaistetut merkit. Tämä päänavaus tietää sitä, että luvassa on lisää suomennoksia taiwanilaisesta kirjallisuudesta. Sainio on kirjoittanut kirjaan oivan jälkipuheen, jossa avaa muun muassa tarinoiden järjestystä: Sainio noudattaa alkuperäisen taiwanilaisen ja englanninkielisen käännöksen sijasta hollannin-, espanjan- ja katalaaninkielisten laitosten kronologista järjestystä, joka myös pyrkii sijoittamaan kepeämmät aiheet alkuun ja raskaammat loppuun.
Kirja koostuu siis yksittäisistä tarinoista, joita voi lukea novelleina. Sanmao tarttuu johonkin aiheeseen ja kuvaa elämää Länsi-Saharassa eri kanteilta. Hän on pohjattoman kiinnostunut aavikosta ja myös aavikon asukkaista, paikallisista sahraweista. Hänen miehensä raataa kaivostyöläisenä tienaamassa pariskunnan elantoa; Sanmao touhuaa kotirouvana, retkeilee aavikolla ja ihmettelee elämää. Tarinat ovat alkuun kepeitä kuvauksia elämästä aavikon vaikeissa oloissa ja paikallisen kulttuurin omituisuuksien ihmettelemistä.
Loppua kohden esiin nousevat ne synkemmät aiheet. Länsi-Saharan tilannehan on edelleen nykyaikanakin auki. Espanja myönsi Länsi-Saharalle autonomian vuonna 1974. Marokko ja Mauritania vaativat kumpikin aluetta itselleen. Espanja jakoi alueen Marokon ja Mauritanian kesken vuonna 1975 ja vetäytyi maasta. Rauhanneuvottelut Marokon ja kansanrintama Polisarion välillä ovat edelleen kesken ja iso osa länsisaharalaisista asuu pakolaisleireillä Algeriassa. Tämän hiljaa kytevän katastrofin alkua Sanmao kuvaa teoksessaan.
Oma suhteeni kirjaan oli vähän ristiriitainen. En lähtökohtaisesti ollut siitä hirveän innostunut, sillä en siedä elämäkertoja. Lukukokemus vaihteli ihan kivasta lievästi pitkästyneeseen. Sanmaon tapa kirjoittaa sahraweista hienhajuisina, tietämättöminä ihmisinä kalskahtaa vähän ikävältä eksotisoinnilta, vaikka Sanmao vaikuttaakin poikkeuksellisen kiinnostuneelta sahrawien asioista. Loppua kohden kirja kuitenkin piristyy ja viimeiseksi sijoitettu ”Itkevät kamelit”-kertomus on niin hyvä, että se jättää Sanmaon tarinoista lopulta oikein positiivisen jälkimaun.
Jos kaipaa taustamusiikkia kirjalle, voin suositella seuraksi sahrawimuusikko Aziza Brahimia. Brahim syntyi vuonna 1976 Algeriassa pakolaisleirillä. Brahimin isä sen sijaan menehtyi, koska ei suostunut pakenemaan El Aaiuinista, jossa Tarinoita Saharastakin tapahtuu. Brahimin musiikki nousee pakolaisleireillä vietetyn lapsuuden kovista kokemuksista. Soutak-levy varsinkin on erinomainen.
