Argentiinalaisen Julio Cortázarin novellit ovat täynnä ihmettä ja kummaa. Niissä on absurdia, surrealistista otetta, joka jaksoi viihdyttää. Minun huumorintajuuni Cortázarin kummallisuudet osuivat erinomaisesti, niin että voisin oikeastaan täyttää tämän arvostelun vain poimimalla parhaita katkelmia kirjasta – mutta sillä tavalla tulisi sen verran pitkä teksti, että parasta on, että luette novellit itse.
Kirja on jaettu neljään osaan: on ohjeita (laulamiseen, kelloihin, portaiden nousemiseen, itkemiseen), erikoisia puuhia eli erään suvun toilailuja, taipuisaa materiaalia eli koottuja kummallisuuksia ja lopuksi ne kokoelman nimen lupaamat tarinat kronoopeista, faameista ja toivioista, vaikka toivioraukat eivät kirjan nimeen asti päässeetkään.
Kirjan tarinat ovat täynnä yllätyksiä ja mitä ihmeellisimpiä itsestäänselvyyksiä. Epäilemättä tarinoilla on yhteiskunnalliset ulottuvuutensa ja metaforiset tasonsa, mutta jos ne menevät yli hilseen, jää onneksi pinnallisempia tasoja, joilla lukija tulee toimeen hienosti.
Suosittelen lämpimästi absurdien tarinoiden ystäville, joita ei haittaa, että jutuissa ei välttämättä ole päätä, häntää tai edes mitään siitä välistä. Novelli ”Tiikerinasettajat” kannattaa ainakin lukea, sillä tiikerin asettaminen on Suomessa perin vähälle huomiolle jäänyt tapa, jonka soisi yleistyvän. Suomentaja Tarja Roinilalle pisteet, sillä vaikka nämä novellit eivät varmasti ole olleet aivan helpoimpia suomennettavia, teksti soljuu suomeksikin oivallisesti.