Tarinankertoja kertoo koko kansan satutädistä. Anni Swan (1875–1958) on monille tuttu kirjailija lapsuudesta ja nuoruudesta. Ne kaikki sadut Jänis Vemmelsäärestä ja Kettu Repolaisesta ovat ihan klassikkoja. Ollin oppivuodet, Iiris rukka, Pauli on koditon ja muut tuli luettua niin koulussa kuin kotona.
Swan syntyi perheeseen, missä oli lopulta yhdeksän tytärtä. Hän lapsena kertoi, että oli hänellä velikin, mutta mustalaiset veivät hänet. Annia jotenkin nolotti, kun oli vain siskoja. Siskokset olivat kuitenkin läheisiä ja auttoivat toinen toisiaan ja asuivat opiskeluaikoina yhdessä, ”bolagissa”, joka vaihtoi sen mukaan osoitetta kun tarve vaati.
Perheessä kannustettiin opiskeluun ja kaikki tytöt saivat opiskella ja saivat ammatit. Anni halusi kyllä kirjailijaksi ja se oli hänelle aika lailla selvää hyvin nuoresta asti. Kirjailija hänestä tulikin, rakastettu sellainen, jonka kirjoista otettiin useita painoksia. Lisäksi hän sai tuloja kääntäjän töistä.
Kauniit Swanin tytöt menivät naimisiin tahoillaan ja niin ollen Tarinankertojassa tulee tutut suvut mukaan, kuten Sibeliukset, Järnefeltit ja muut. Anni koki olevansa itsenäinen nainen ja ei hevin antautunut suhteisiin, vaikka kosiskelijoita oli aina Eino Leinoa myöten. Viimein Otto Manninen sai Annin lämpenemään, joskin siihen meni aikaa.
Se oli hyvä liitto, sillä Manninen kannusti Swania kirjoittamaan, eikä niin ollen tehnyt Annista kotiäitiä. Lapsia heille syntyi kolme, kaikki poikia. Heistä keskimmäinen menehtyi nuorena ja se oli Annille kova paikka. Kirjailijaelämää ja eritoten naisen kannalta on kuvattu juuri niin kuin se siihen aikaan on ollut.
Riitta Konttinen on hyvin elävästi kuvannut sen aikaista ajankuvaa ja Annin elämää aina lapsuudesta siihen asti, kun hän menehtyi, aika pian miehensä Otto Mannisen jälkeen.
Kirjassa on runsas kuvitus ja se on kiva, sillä se elävöittää ja tuo henkilöt lähemmäksi. Pidin tavattomasti tästä kirjasta ja tämän jälkeen tekee mieli lukea ne Anni Swanin kirjat uudestaan!