Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Millainen elämäntarina teillä on pähkinänkuoressa? Kertokaa muutamalla sanalla, miksi juuri teidän tarinanne on kiinnostava.
Maaseutu on muutettu Virkistysalueeksi, kun Suuri Muutto on imenyt kaiken kansan Kaupunkiin. Suunnattomat määrät ihmisiä asuu väliaikaisissa asumuksissa, hylätyissä ostoskeskuksissa, parakeissa, kuka missäkin. Kaikille ei riitä kattoa pään päälle, kaikille ei varsinkaan riitä töitä. Valtava sosiaalinen murros on käsillä. Tässä tilanteessa Päättäjät valitsevat kymmenhenkisen joukon Nuhjuisia, korkeasti koulutettuja pätkätyöstä toiseen sinnitteleviä, luomaan mekanismia, jolla päätetään, kuka on oman asunnon arvoinen, kenelle kelvatkoon telttavuode yhteisasumuksessa.
Kari Hotakaisen Tarina on sysimusta satiiri muuttuvasta – muuttuneesta – maailmasta, jossa yhteiskunnan ääriviivat ja pelisäännöt vedetään kokonaan uusiksi. Tämä aika ei ole kovin kaukana, muutos on meneillään ja kiihtyy yhä. Miten tuotteistaa ihminen, miksi kaikella on oltava tarina? Hotakainen kysyy vaikeita kysymyksiä, eikä itsestäänselviä vastauksia ole. Tarina on yksi synkimmistä ja lohduttomimmista Hotakaisen teoksista. Siinä Hotakaiselle tyypillinen vakava huumori tulee jo niin kireiden hampaiden välistä, ettei sitä enää meinaa tunnistaa. Onko Hotakainen menettänyt viimeisenkin uskonsa ihmiskuntaan?
Ei, ei Tarina ihmisvihamielinen ole, ennemminkin se etsii inhimillisyyttä ja tavallisuutta kaiken kurjuuden keskeltä. Mutta samalla Hotakainen jauhaa sympaattiset hahmonsa systeemin kurimuksen hampaissa. Kun resurssit ovat rajalliset, on yritettävä erottua.
Tarina on romaaniksi vähän hankala. Siinä on Alku, Keskikohta, Lopun alku ja Loppu, mutta varsinainen Tarina jää etsittäväksi sieltä sivuilta, rivien välistä. Vai tarvitseeko tarinaa olla ollenkaan, tämä kai se iso kysymys on. Tarina on tyyliltään melkoinen synteesi Hotakaisen koko tuotannosta. Teoksen alkupuoli ja suuri osa miljöökuvauksesta on ankaruudessan sukua Bronksille ja muulle Hotakaisen vanhemmalle tuotannolle. Purkutalon asukkaiden tarinat ovat silkkaa Finnhitsiä, muutama pidempi henkilökuvaus taas johdattelee tunnelikatseisten miesten maailmoihin Juoksuhaudantien tai Sydänkohtausten tapaan.
Minun mielestäni Tarina jää lopulta hieman turhan repaleiseksi ollakseen mestariteos, mutta hyvän, ajatuksia herättävän romaanin Kari Hotakainen on jälleen kerran kirjoittanut.
