Luin sitten urheilukirjan! Taisi olla elämäni toinen, ensimmäinen oli Zlatan. Vaikka en sillä tavalla urheilua seuraa, niin ihmisen elämä kiinnostaa ja tämä Tarmo Uusivirrasta kertova kirja on äärimmäisen kiinnostava ja koskettava.
Huolimatta siitä, että etenkään nyrkkeily ei ole sydäntäni lähellä, niin Tare on kirjoitettu niin, että sen ymmärtää tällainen vähemmällä urheiluymmärryksellä varustettu henkilö. Paikka paikoin se oli jopa jännittävää, kun ei tiennyt, mitä tuleman pitää; onnistuuko kisojen järjestäminen, saadaanko talouspuoli hoidettua, ovatko ihmiset kunnossa ja niin edelleen.
Simo Rantalaisen teksti on napakkaa ja se kulkee lyhyin kappalein eteenpäin ja jotenkin siitä huokuu sellainen avoin rehellisyys. Taren elämä tarjotaan niin kuin se oli mennyt. Silti kunnioittavasti.
Tästä tarinasta kävi jälleen ilmi, mitä taustalla tapahtuu. Kun seurataan vaan urheilua, otteluita, niin jää huomaamatta, mikä homma ja meininki taka-alalla on. Se onkin juuri sitä ehkä kiinnostavinta, vaikkakaan ei mitään hilpeää hupia.
Ihmisen kestävyydestä ja siitä kuinka sitä vaan loppuu, tulee seinä vastaan ja loppuu se tarmo, Tarmoltakin. Se on surullista ja niin koskettavaa. Joku isku on se viimeinen ja lyönnit loppuvat.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille, joita ihmisen elämä kiinnostaa.