Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Petturit menettävät henkensä”, Venäjän presidentti Vladimir Putin uhosi vuonna 2010. ”He tukehtuvat 30 hopearahaansa.”
4. maaliskuuta vuonna 2018 entinen venäläisagentti Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julia olivat tukehtumaisillaan. He olivat Salisburyssa sijaitsevassa puistossa ja tekivät kuolemaa.
Skripaleihin kohdistetussa iskussa käytettiin novitšok-nimistä myrkkyä. Sergei ja Julia Skripal selvisivät, mutta yksi sivullinen kuoli ja monet saivat myrkytysoireita. Venäjä kielsi osallisuutensa, vaikka novitšok on Venäjän valtion valvoma kemiallinen ase.
Heidi Blaken kirja Tappolista on suomeksi ilmestyessään lannistavan ajankohtainen: venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi on toipumassa mitä ilmeisimmin Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n masinoimasta myrkytysyrityksestä. Myrkkynä toimi luonnollisesti novitšok.
Jo Neuvostoliitto käytti myrkkyä vaientaakseen sille hankaliksi kokemiaan henkilöitä. Blaken tyylikäskantisessa kirjassa keskitytään kuitenkin ikipresidentti Putinin Venäjään, vaikka eroa voi olla vaikea havaita.
Jo ennen Skripalien ja Navalnyin murhayritystä Venäjä oli sumeilematta likvidoinut tieltään kaikki hallinnolle liian hankalat ja suulaat ihmiset. Entinen FSB-agentti Aleksandr Litvinenko kuoli julkisen, hitaan ja julman poloniumkuoleman. Oppositiopoliitikko Boris Nemtsov tapettiin lähestulkoon Putinin kotipihalle. Toimittaja Anna Politkovskaja yritettiin ensin myrkyttää, mutta kun se ei tehonnut, hänet ammuttiin omaan hissiinsä. Oligarkki ja matemaatikko Boris Berezovski, joka junaili ensin Putinin presidentiksi ja kävi myöhemmin katkeraa mediasotaa tätä vastaan, teki ”itsemurhan”. He ovat vasta murto-osa valtiollisista uhreista, mutta murhissa on havaittavissa selkeä yltyvä kehityssuunta: murhaajat ovat julkeita, itsetietoisia ja jopa huolimattomia. Kukaan ei mahda heille mitään.
Heidi Blake kuvaa kirjassaan paitsi venäläisten toimintaa myös brittihallinnon tapaa ummistaa silmänsä Venäjän toistuvilta röyhkeyksiltä. Putinin hallinnon alkuvuosina sekä Iso-Britannia että Yhdysvallat kuvittelivat voivansa tehdä yhteistyötä Vladimir Putinin kanssa. George W. Bush kertoi jopa onnistuneensa saamaan aavistuksen hänen sielustaan.
Georgian ja Ukrainan sodat saivat lopulta länsimaiden haavekuvat särkymään. Silloin oli jo kuitenkin liian myöhäistä. Venäjä jatkaa julkisia murhiaan, eikä sitä estä kuin sen oma huolimattomuus. Heidi Blaken Tappolista on hyvä, mielenkiintoinen ja pelottava teos.