Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen lukenut viime vuosina todella paljon dekkareita ja kaikenlaisia tämän lajityypin edustajia: leppoisia harrastajaetsivätarinoita kuten metropoliitta Panteleimonin teokset, sekä karheita ja tummasävyisiä trillereitä kuten vaikkapa Jussi Adler-Olsenin mainiot tarinat. Tappamisen pitkä oppimäärä sijoittuu ehdottomasti sinne kovaksikeitetympien kirjojen joukkoon. Se kertoo sadistisesta sarjamurhaajasta Xanderista ja hänen rikoskumppanistaan Pauliesta, sanfranciscolaisesta komisariosta Valeriesta sekä yhdestä rikoksen uhrista, brittityttö Claudiasta.
Tapahtumien keskiöön nousee myös heti alusta alkaen pikkuinen Nell Cooper, joka todistaa äitinsä murhan, mutta onnistuu pakenemaan erakoituneen kirjailijan mökkiin. Xander on suorittanut veritekoja jo muutaman vuoden ajan, mutta tapausten maantieteellinen hajoaminen pitkin Yhdysvaltoja ja poliiseille käsittämätön murhien kaava ovat pitäneet hänet pois lain ulottuvilta.
Xander on aika lailla tyypillinen sarjamurhaaja: lapsuudessaan kaltoinkohdeltu psykopaatti, joka ei tunne sääliä, armoa tai empatiaa. Valerie on taas melkein kliseisyyteen asti yhtä tyypillinen poliisi, jolla on parisuhdeongelmia, ongelmia esimiehen kanssa ja joka on kovasti mieltynyt vodkaan ja tupakkaan, mutta joka tosi tilanteen tullen osoittaa aikamoista rohkeutta ja reippautta murhaajan kiinnisaamisessa.
Jostain syystä nämä tyypillisyydet eivät kuitenkaan haitanneet kirjan lukemista, sillä vaikka Tappamisen pitkä oppimäärä ei myöskään rikostutkintansa kulun kannalta ollut mikään maailman omaperäisin dekkari, osaa Saul Black kirjoittaa taitavasti ja mukaansatempaavasti. Luvut ovat napakan lyhyitä ja kerronta kulkee tiiviisti eteenpäin unohtamatta kuitenkaan pysähtyä keskeisten henkilöidensä pään sisään. Vaikka tarinan edetessä kuvattiin melko paljon veritekojen yksityiskohtia, ei ainakaan minun kaiken kokenut mieleni – tai vatsani – kääntynyt nurin, vaan luin kirjan ihan koukuttuneena nopeasti loppuun.
”Älä lue tätä kirjaa. Yksikään lukija ei ansaitse tulla tällä tavalla pelotelluksi”, luvataan kirjan takakannen tekstissä. Ei tämä nyt aivan niin jännittävä ollut, mutta vetävä dekkari joka tapauksessa.
