Kun äiti eräänä aamuna vie Leia-tytön ”korjattavaksi” – eli lääkäriin – saavat lelut Tapiiri, Hunaja ja Mustekala viettää vapaa-aikaa. Mutta vapaa-ajallaankin nuo uskolliset ystävät miettivät Leiaa, sitä miten voisivat häntä ilahduttaa. Mustekalan mielestä hänen huoneestaan pitäisi tehdä suuri kylpyamme, Tapiirin mielestä metsä. Hunaja mieltyisi Leialle rakennettavasta herkutteluhuoneesta. Ihan näin suureellisia suunnitelmia ystävät eivät ehdi toteuttaa, mutta mukava yllätys äitiä ja Leiaa kuitenkin kotona odottaa…
Itselleni Julia Vuori, tai oikeammin hänen piirustustyylinsä, tuo ensimmäisenä mieleen Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä 1990-luvun lopulta alkaen aikuisille suunnatussa sarjakuvassa seikkailleen Sika-hahmon, joka sittemmin on esiintynyt myös lastenkirjoissa. Uransa Vuori kuitenkin on aloittanut jo aiemmin lastenkirjojen kuvittajana. Nyt esiteltävässä Sillä aikaa kotona -teoksessa yhtä pääroolia näyttelevä Tapiiri-hahmo sen sijaan on tullut tunnetuksi syöpää sairastavien lasten ja nuorten Sylva-yhdistyksen tunnuksena. Myös tällä teoksella tuetaan Sylva ry:n toimintaa.
Vaikka Sikakin sinällään hauska hahmo onkin, pidän Tapiirista, Hunajasta ja Mustekalasta vieläkin enemmän. Tarina on kerrottu juuri sopivalla määrällä uskomattomuuksia ollen juuri sellainen, minkälaisia lapset haluavatkin kuulla, satu leluista, jotka heräävät henkiin heti kun ihmisten – ja varsinkin aikuisten – silmä välttää. Värikkäät ja suuret kuvat sekä lyhyet tekstit takaavat pientenkin lukijoiden viihtyvyyden kirjan äärellä ja näinpä suositukseni kohdistuu jo sangen pieniinkin lapsiin. Toisaalta, kyllä tätä isommatkin varmasti innolla lueskelevat, sukeltavat lelueläinten salattuun maailmaan. Suositan siis kurkistamaan.