Vincent on huumediileri, pikkutekijä, joka rahoittaa omaa käyttöään myymällä kamaa. Kirjan alussa hän on juuri ollut pidätettynä ja kotiutuu keskelle poliisien kotietsinnän aiheuttamaa sekasotkua. Kaiken keskellä, vieroitusoireiden jyllätessä ja asioita miettiessään, hän saa vahdittavakseen sidotun naisen. Upea Maria ei puhu ruotsia eikä Vincent edes tiedä, miksi tätä täytyy pitää vankina. Asiaa ei juuri auta se, että salamyhkäinen Pastori ottaa yhteyttä eri asioissa — eikä aina itse Pastorikaan vaan hänen kätyrinsä. Ollaan siis keskellä tukholmalaista alamaailmaa. Ja nyt Vincent on todellakin vaikeuksissa, hänet pakotetaan toimimaan Pastorin ohjeiden mukaan.
Vincent yrittää udella, mistä oikein on kyse ja pääseekin jäljille. Tosin siinä sivussa jatkuu myös huumeiden kanssa sekoilu ja toisaalta läheisyys Mariaan kasvaa ainakin ystävyydeksi, mahdollisesti jonkinlaiseksi rakkaudeksikin. Yllättäen Maria katoaa ja kun Vincentille selviää muutama totuus, hän lähtee sekä kostamaan että pakomatkalle — ehkä myös jonkinlaiselle pelastusretkelle. Hänestä tulee Ruotsin etsityin mies… Hieman perinteinen kaava, mutta tässä se toimii erinomaisesti.
Vincentistä ei voi olla pitämättä. Hän on omalla tavallaan viehättävä luuseri, älykäs ja rakastettava. Toisaalta periytyvä väkivaltaisuus, isän kaksinaismoraali sekä Vincentin itsetuhoisuus ajavat tarinan toisellekin tasolle. Ruotsalaisen kansakodin rapistuneisuus ja kulissimaisuus kaikkinensa tuodaan näkyviin paljaana, vaikkei sillä hekumoidakaan. Kunnollisen perheen poika joutuu pois kaidalta tieltä jo varhain. Hänestä tulee syrjäynyt pikkurikollinen, joka ei kaihda oikeastaan mitään saadakseen oman annoksensa. Toisaalta voi myös leikkiä ajatuksella, mitä Vincentistä olisi tullut, jos lapsuus ja geenit olisivat olleet erilaiset?
Tapaus Vincent Franke on kirjoitettu hyvin, luistavasti ja käännöskin tuntuu onnistuneelta. Jotkut Vincentin ajatukset vaikuttavat ehkä oudon fiksuilta tavalliselle narkkarille ja diilerille, kunnes hänen taustaansa selvitellään laajemmin muun muassa takaumina lapsuuteen ja nuoruuteen.
Nuorelta, kirjan ilmestyessä vasta 23-vuotiaalta, Christoffer Carlssonilta tämä on erinomainen esikoisteos. Toimiva tarina, josta ei yllätyksiäkään puutu. Luokittelisiko tämän sitten psykologiseksi jännitykseksi? Ehkä, pääasia ei ole narkkaaminen, eivät myöskään rikokset eikä rakkaus. Jännitys on ehkä enemmän Vincentin sisäisesti kokemaa, korostunutta ja välitöntä reagointia vaativaa toimintaa. Vincentin mietteet omasta itsestään ja vanhemmistaan sekä kokemastaan sisäisestä maailmasta on toteutettu mielenkiintoisesti.
Itse pidin tästä melkoisesti ja suosittelen kaikille psykologisen jännityksen ystäville. Esittelyjen mukaan tämä olisi ”Tukholman mafiaa film noir -tapaan mausteena road movieta”… ehkä, mutta tässä voi nähdä paljon muutakin. Kirja jättää lukijalle omaa tilaa ja mietittävää; hyvää vai pahaa, pakko vai oma valinta, rakkautta vai vihaa?