Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Keltaisen kirjaston tuorein lisäys on uusintapainos. Kerstin Ekmanin (s. 1933) Tapahtui veden äärellä, Händelser vid vatten, ilmestyi Ruotsissa vuonna 1993 ja voitti heti samana vuonna August-palkinnon ja parhaan ruotsalaisen rikosromaanin palkinnon. Seuraavana vuonna kirja voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ja Otava julkaisi kirjasta Oili Suomisen käännöksen.
Vuonna 2012 ruotsalainen dekkariasiantuntijoiden raati valitsi kirjan kaikkien aikojen parhaaksi ruotsalaiseksi dekkariksi. Nyt Tammi on julkaissut kirjan uudestaan, eikä se tällä maineella hullumpi juttu olekaan. Vuonna 2005 ilmestyneestä pokkaripainoksestakin on sen verran aikaa, että kirjaa on varmasti ollut jo hankala löytää.
Kun oveen hakattiin, oli kello melkein puoli viisi aamulla. Birger ei ollut nukkunut ja päähän koski heti kun hän nosti sen tyynystä. Hän nousi varovasti. Kun hän avasi oven ja aamuilmaa virtasi sisään, hän tunsi, että kalankäry leijui yhä huoneessa jäähtyneenä ja ummehtuneena ja tupakansavuun sekoittuneena. Leirintäalueen omistaja Roland Fjellström seisoi ovella ja sanoi, että ylempänä Lobberjoen varrella oli tapahtunut jotakin.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Svartvattnetin pikkukylään Jämtlandissa Pohjois-Ruotsissa, lähellä Norjan rajaa (suomalaisittain Jämtlandin tunnetuin paikka lienee Åre). Kylässä tapahtuu 1970-luvulla raaka kaksoismurha: teltassa yöpynyt hollantilainen nuori nainen ja tämän poikaystävä puukotetaan raa’asti. Selvittämätön tapaus jää vaivaamaan paikallisia ja vaikuttaa monien ihmisten elämiin.
Vaikka Tapahtui veden äärellä onkin dekkari, siinä ei tosiaan selvitetä rikosta. Päähenkilöinä ei hääri poliiseja. Kirjassa on paljon henkilöitä, mutta pääosaan nousee kolme. Annie Raft saapuu 1970-luvulla Svartvattnetiin kuusivuotiaan tyttärensä Mian kanssa. Hän on jättänyt taakseen työpaikan opettajana jonkinlaisen skandaalin vuoksi ja on muuttamassa ylös tunturissa sijaitsevaan Stjärnbergin kollektiiviin. Saapuminen paikalle menee tosin heti alkuun pieleen, kun poikaystävä Dan ei ole bussia vastassa ja matkasta Stjärnbergiin tulee monipolvinen ja vaivalloinen, ja se tosiaan päättyy telttapaikan verilöylyn löytämiseen.
Johan Brandberg on yksi paikallisesta veljessarjasta. Hän tuntee ulkopuolisuutta perheessään ja on varma, että Torsten Brandberg ei oikeasti ole hänen isänsä. Kun Torsten ja veljet pahoinpitelevät naapurin ja viranomaiset puuttuvat asiaan, Johanin luullaan vasikoineen, joten hänet pudotetaan kaivoon. Johan onnistuu vapautumaan kaivosta, lähtee pakoon ja omille teilleen. Karkumatkallaan hän kohtaa hyvin mielenkiintoisen naisen.
Kolmantena päähenkilönä on Birger, lääkäri, joka on murhan aikoihin kalastusreissulla seuduilla poliisipäällikkö Åke Vemdalin kanssa. Birgerillä on vaikeuksia suhteessaan vaimonsa kanssa. Vaimo Barbra on jollain tapaa myös sekaantunut johonkin: mielenosoituksiin metsien puolesta ja uraaninetsintää vastaan, stjärnbergiläisiin ja ilmeisesti vaimokin on ollut Svartvattnetissa murhan aikoihin.
Tapahtui veden äärellä sijoittuu kahdelle aikatasolle. Pikaisen kirjan nykyajassa 1980-luvun lopussa tai 1990-luvun alussa tapahtuvan aloituksen jälkeen se kuvaa ensin Svartvattnetin ja Stjärnbergin tapahtumia 1970-luvulla ja palaa sitten lopuksi 1990-luvulle, jossa Annien tytär Mia on jo aikuinen ja seurustelee Johan Brandbergin kanssa. 1970-luvun murha on vielä selvittämättä, kun siitä seuraa vielä heijastuksia nykyaikaan. Lukijan lohduksi murha ei jää selvittämättä: 1990-luvulla Birger ja Johan yhdistävät sen, mitä tapahtumista tahoillaan tietävät ja pienen salapoliisityön perusteella tapahtuneelle löytyy sitten ratkaisu.
Kyse ei siis ole mitenkään perinteisestä dekkarista. Tapahtui veden äärellä on monipuolinen, kauniisti kirjoitettu kirja, jossa riittää tasoja ja ulottuvuuksia. Se nostaa esiin monenlaisia teemoja, kuten muistin ja muistojen merkityksen ja epävarmuuden. Ympäristökysymykset nousevat vahvoina esiin, kun metsäyhtiöt kaatavat Jämtlandin metsiä armotta. Annien tarinan kautta herää kysymyksiä naisten asemasta ja Ekman tekee huomioita myös syrjäseutujen miehistä. Tarinassa on myös runsaasti symboliikkaa, jota voi halutessaan tulkita.
Alkuun varsinkin Tapahtui veden äärellä on vähän vaivalloistakin luettavaa, henkilöitä ja paikkoja on paljon ja niistä perillä pysyminen vaatii vaivannäköä. Lopulta kirja kyllä palkitsee kärsivällisen lukijan. Tapahtui veden äärellä on hieno teos, tyylikkään vähäeleinen ja täynnä todella painostavaa tunnelmaa.
