Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Olen elänyt kuolleitten suvussa, mutta tämä kirja on romaani”, kirjoittaa Riitta Jalonen Tanssikaa!-kirjan motoksi. Edellisellä sivulla oleva pitkä omistusten lista antaa myös ymmärtää, että romaanilla on vankka todellisuuspohja. Muuta vankkaa teoksessa ei sitten olekaan – paitsi että se on hyvin voimakas, mutta herkkä; vankka-sana tuntuisi vain liian arkiselta sen kuvaukseen.
Tanssikaa! on siis herkkä kirja, jollain tapaa impressionistinen: se maalaa lukijan silmien eteen vaikuttavia tuokiokuvia Elisabetin elämästä; useimmiten näkökulma on pienen tytön, mutta aikuinenkin Elisabet käväisee mukana. Hän on saanut nimensä prinsessojen ja kuningattarien ja esiäitien mukaan. Vain nimen lopussa oleva h-kirjain on pudonnut tai pudotettu pois. Mutta turhaan nimi ei ala e-kirjaimella, sillä minäkertojan seitsemästä enosta kuusi on kuollut nuorena, kaikki hekin e-kirjaimisia. ”Heidän elämäntehtävänsä oli ollut puolustaa isänmaata. Tuntui omituiselta, että elämäntehtävään kuului kuolema, että elämä ja kuolema olivat ihmisen tärkeimmässä tehtävässä vierekkäin”, pieni Elisabet miettii. Eikä näitä enoja ole totisesti unohdettu, vaan äiti viettää yhä heidän syntymäpäiviään levittäen komean silkkiliinan pöydälle. Ja kuitenkin läpi romaanin etsitään unohdusta sodan kauhuista ja sukupolvien läpi kulkevista murheista; Elisabetin vanhemmat järjestävät meneviä tanssiaisia, joista pikkutytönkin mieleen piirtyvät polkan sanat ja sävel. ”Säkkijärvi se meiltä on pois, mutta jäi toki sentään polkka.” Mutta eipä taida sekään poistaa suruja, vaikka tanner kuinka tömisee tanssin tahdissa.
Luin jokunen vuosi sitten Jalosen edellisen kirjan Kirkkaus, joka painui suoraan tajuntaani; sen tapa kuvata uusiseelantilaista kirjailijaa Janet Framea oli tämän Tanssikaa!-romaanin tapaan yhtaikaa herkkä ja vahva. Johtuneeko sitten siitä, että Framen elämänvaiheet olivat minulle ennestään melko tuttuja, mutta Kirkkaus oli paljon helpompi lukea. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tässä uudessa kirjassa olisi jotain vikana; se ei vain koskettanut minua samalla lailla. Mutta loistava kirja silti; tiivissä ja tiheässä muodossa, melko lyhyessä sivumäärässä ja taitavasti aikatasosta toiseen kulkevassa kerronnassa siinä oli kerrottu suuren suuri tarina.
