Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Sirpa Kähkösen Kuopio-sarja tulee päätökseensä tämän seitsemännen osan myötä. 1940-luvulta loikataan parikymmentä vuotta eteenpäin vuoteen 1968, jonka kesä huipentui Neuvostoliiton tankkien vyörymiseen Prahan kaduille ja Dubčekin ihmiskasvoisen sosialismin loppuun.
Aikaisempien kirjojen päähenkilöt ovat jo vanhoja. Nyt suurempaan osaan nousevat nuoremmat: Juho Tiihonen on varttunut pojasta mieheksi, opiskellut arkkitehdiksi ja helsinkiläistynyt. Stella Mertanen ei ole enää pikkulapsi, vaan parikymppinen opiskelijanuorukainen.
Kuopio ympärillä on myös muuttunut. Ajan hengessä kaupunkiin on noussut uljaita uusia rakennuksia, kuten sairaalan pilvenpiirtäjä ja Sokoksen tavaratalo torin laidalla. Niiden tieltä on tuhottu ja haluttaisiin tuhota lisääkin vanhoja puutaloja, kuten Tuomien hyvin palvellut kotitalo.
Juho Tiihonen on arkkitehtinä läpeensä kyllästynyt moderniin vanhan tuhoamiseen. Hän haluaisi säilyttää ja taltioida vanhaa. Samalla asialla on Stella Mertanen, joka nauhurinsa kanssa haluaa säilöä muistoja ja menneisyyttä. 1960-luvun edistyksellissä ilmapiirissä tällainen taaksepäin katselu ei vain saa ystäviä.
Omaa väriään tarinaan tuo Hilla Tuomi, Annan ja Lassin lapsenlapsi. Vanhemmat, siis aikaisemmista kirjoista tuttu pieni Lilja-tyttö miehineen, ovat Ruotsissa parempaa elämää etsimässä, Hilla sitten isovanhempien hoidossa. Pienen Hillan näkökulmasta kerrotut luvut ovat lukijalle ilonaihe, niin hienosti Kähkönen osaa jälleen kerran lapsen silmin aikuisten maailman hullutuksia katsella.
Tankkien kesä on hieno lopetus upealle sarjalle. Lähihistoriasta kiinnostuneiden kannattaa Kuopio-sarjalle tilaisuus antaa, sen verran tyylikkäästi ja eloisasti Kähkönen 1940-luvun elämää ja naisten arkea aatteiden ja sotien riehumisen keskellä kuvaa.
