Alaotsikkona Sotanovelleja vuosilta 1940–1944. Aihe on edelleenkin ajankohtainen, sotakirjoja julkaistaan jatkuvasti. Mutta mitä talvi- ja jatkosodasta kerrottiin niitä käytäessä? Mitä kotirintamalla ja muualla luettiin taisteluista, partioretkistä ja sotilaiden arjesta? Tottakai, luettiin lehtiä, mm. Hakkapeliitta ja Asemies olivat tärkeää luettavaa, asenteellista tai ei, mutta tarinoita rintamalta kuitenkin. Sotatarinat olivat myös viihdettä, joka vei ajatukset pois pula-ajasta ja uhkaavista pommituksista – puolustivathan miehet Suomea!
Kirjan esipuhe on jälleen Juri Nummelinin mainio selvitys kokoelmasta ja sen synnystä sekä talvi- ja jatkosodan kirjallisesta perinnöstä. Suositan kaikille esipuheen lukemista vaikka aivan erillään tarinoista. Kokoelmassa esiintyy sekä erittäin tuttuja nimiä että vain kerran tarinansa julki tuoneita kirjoittajia. Tarinoiden tyyli vaihtelee hyvinkin paljon, varmaankin tarkoituksellisesti.
Kokoelma esittelee yli 20 suomalaisen kirjailijan sotanovellia. Taustatyö on ollut mittavaa ja se näkyy myös hyvin kootussa valikoimassa. Osa tarinoista kuulostaa oudon tutuilta, itse lienen kuullut samantyyppisiä sankarikertomuksia ja omalaatuisia pelastustarinoita kerrottavan lapsuudessani. Tarinaperinne elää vieläkin, veteraanien juttuja kuunnellaan ja heitä kunnioitetaan. Kirjan novellit on aikaisemmin julkaistu eri lehdissä, mm. Hakkapeliitassa, Hurtti-Ukossa, Asemiehessä sekä Seikkailujen Maailmassa.
Kirja on kooste eräästä perinteestä, joka elää vieläkin. Suosittelen sotatarinoista pitäville sekä tietysti veteraanien ystäville ja jälkeläisille. Kirja on omalla tavallaan kunnianosoitus myös kaikille tuolloin sekä kotirintamalla selviämään pyrkineille että sodassa mukana olleille.