Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Iijoki-sarjan 12. osa. 672 s. Vuosi 1944. Kalle 24-25 vuotta.
- Viiden vuoden jälkeen akoittuneena siviiliin
”Näkkyykö tuolla kiviukolla ihan palajaat mulukut! Ihan silittiinni, se on kelteisillään …! Ja julukisella paikalla …”
Äiti-Riitu siinä taivastelemassa Hämeensillan patsasta. Kalleakos moinen kieli hävettää siinä missä Riitun piippu, kun Lainan kanssa ovat äitiä ja Martta-siskoa junalta hakemassa. Häihin Tampereelle ovat matkanneet atimat.
Kalle nai puotilaisen, Laina Purosen, sotakaveri Heikinkallio oli antanut aikanaan osoitteen ja innokas kirjeenkirjoittaja on tarttunut täkyyn. Pari kertaa on ennen kihloja nähty ja muutaman kerran ennen vihkiäisiä. Jotenkuten tunsivat toisensa.
- Kunnanelätiksi joutuminen
- Isän viisivuotinen mielisairaus
- Kuppa
ovat kolme arinta, nöyryyttävintä ja häpeällisintä asiaa, joista ei Kalle kärsi morsiamelle kertoa.
Tämä Iijoki-sarjan 12. osa, Tammerkosken sillalla, kuuluu oikeastaan vielä Päätalon sota-ajan jaksoon, joka alkaa 7. osasta Ahdistettu maa. Vasta kirjan loppupuolella Kalle saa riisua sotakamppeensa Oulussa ja pääsee siviilielämän pohjilta ponnistamaan. Kuukautta vaille viisi vuotta siinä souvissa meni, ja siitä ajasta kertyi Iijoki-sarjan kuudessa osassa 4000 sivua + Nälkämäen vankileiriromaani päälle.
Lähtiäisiksi Kalle käy ikään kuin kaupan päälle Lahdessa, jo vihittynä miehenä, hankkimassa itselleen tippurin humalapäissään, ja joutuu hoitamaan sitä samassa sairaalassa, Lahden tyttölyseolla, veneeristen tautien osastolla, missä hän jo kuppansa hoidatti. Ei mieli mettä keitä, mutta ei auta itku ei hammastenkiristys, vaikka kuinka omantunnonvaivat herkkätuntoista miestä riepottelevat.
On siinä sitten valehtelemista jos säkyilemistä yhteisessä pöksässä Lainan viereen Tampereen Messukylässä köllähtäessä. Ja paha myös jottei saa edes kaksin avioelämää aloitella, koska anoppi, säyseä mutta utelias luonnoltaan, asuu samassa takahuoneessa, jonka pappa Lundgren on parille vuokrannut.
Lopulta Oulusta sotilaspassi heltiää. Samalla reissulla Kalle käy heittämässä haikeat jäähyväiset kotiselkosilla Kallioniemessä, sitten onkin aika aloittaa taas alkutekijöistä – Tampereella, metsätöissä!
Mutta täällä ovat kirjastot ja työväenopistot lähempänä – mahdollisuudet kehittää ja ponnistella kohden parempaa, toisenlaista.
Enää paha muisto vain on sekin Siiranmäen vankileirin purkamisen yli voimien ja sietokyvyn käynyt touhu, ja sen huipentuma kun kenttäkeittiö ei meinannut kelvata ei sitten mihinkään rakoon. Siitä sanon kuitenkin kuin Nälkämäki-kirjasta Kalle: lukekaa se vankileiriaika sieltä, en sitä uudelleen ala selvittää; eli lukekaa Kallen liki hulluksi tehnyt kenttäkeittiön hylkäämisepisodi blogista Kutkansa kullakin, sillä siellä sen olen jo selvittänyt.
Valoa on toki jo muutenkin näkyvissä: Kuusisen yläkerrasta taitaa väljempi kortteeri löytyä? Jotenka kyllä Kalle edelleen pihdeissään pitää; ja seuraava teos, Pohjalta ponnistaen, kun on luettu, ollaan jo puolimatkan krouvissa!
- suivasa
- jaamantie
- naisennatku
- heivuunvara
- hukkaviiva
- ratulat
- pivarrella
- pujupäätili