Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Helena on nuori, ihan liian nuori, kun äiti kuolee. Helena jää isänsä kanssa ja on vaan aikuistuttava, vaikka ei ole äitiä siinä vieressä.
Hyvin pian käy ilmi, että äiti oli sairas, äiti vaan olisi nukkunut, vaikka oli jouluaatto. Lahjoja ei saanut avata, koska äiti nukkui ja avataan lahjat sitten kun äiti on hereillä. Miten lapsi voi ymmärtää sen, miksi äiti aina lepää, miten voi käsittää, että äiti on sairas?
Kun äiti sitten kuolee, päättää päivänsä, Helena ajattelee, että se oli hänen vikansa.
Isä on suruissaan, mutta yrittää olla Helenalle se vanhempi, ainoa, vaikka onneksi on Leea, äidin sisko, joka piipahtaa aina välillä. Hoitaa arkisia asioita ja muistuttaa äidistä, on yhtä kaunis. Leea halaa Helenaa, keittää kahvit ja laittaa ruokaa.
Helena on vihainen äidille ja sitten taas kaipaa häntä tavattomasti. Kasvaa ja aikuistuu, seurustelee Johanneksen kanssa, sitten Paulin, eikä halua puhua äidistään. Hän kuitenkin muistelee kaikkea, käy läpi kaiken sen, mikä on jo mennyttä.
Helmi Kekkonen osaa kertoa, valaa tuntemuksia ymmärrettävään muotoon. Hän on luonut Helenasta henkilön, joka elää ja kokee, tuntee ja suree, joka kasvaa naiseksi ja kärsii syyllisyydestä.
Koskettava kirja kenelle tahansa, sillä kukapa olisi surulta välttynyt.
