Harva todellakaan haluaa ajatella tai ennakoida menetyksen vuosiaan. Rakastuminen ja perheen perustaminen sekä lastenlasten kanssa leipominen kuuluvat suunnitelmiin mutta menettäminen ei. Toivo ja sinnikkyys pitää kuoleman loitolla, kunnes se iskee kasvoihin. 40-vuotias Blanca menettää äitinsä pitkän sairauden jälkeen. Ensin hän joutuu todistamaan äitinsä terveyden menettämistä ja sen jälkeen lopullisesti.
Suru muuttaa ihmistä, vaikka vain väliaikaisesti. Joskus suru saa tekemään surullisia päätöksiä. Lukijasta riippuu pitääkö Blancan tekoja elämänjanona vai oljenkorsiin tarrautumisena. Mikä on heikkoutta ja mikä täysillä elämistä?
Tämäkin menee ohi ei ole surullinen kirja, eikä yritäkään olla, mutta omasta mielestäni melankolinen. Omista kokemuksista ja menetyksistä riippuen kirja on joko ihana ja intohimoinen tai jotain aivan muuta. Lukija sen päättää.