Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eeva-Liisa Manner (1921–1995) on suomalaisen runouden suurimpia nimiä. Mannerin kolmas runokokoelma Tämä matka (1956) on hänen läpimurtoteoksensa. Tuula Hökkä luonnehtii teosta Kirkas, hämärä, kirkas -kokoelmassa näin:
Tämä matka oli ilmestyessään 1956 suomalaisen modernismin merkkitapaus. Sen vapaarytmiset, tiheäkuvaiset, vilkkain mielikuvajonoin etenevät runot avasivat lyriikan tietä eteenpäin.
– Hökkä: Kirjoituksen päättymättömyys. Teoksessa Eeva-Liisa Manner: Kirkas, hämärä, kirkas (WSOY 1999), s. 7.
Mannerille julkaistu teksti ei ollut pyhä, vaan sitäkin saattoi muutella. Tämän matkan kohdalla muutoksia nähtiin varsinkin vuonna 1963 ilmestyneessä viidennessä painoksessa, josta Manner poisti osia kokoelmasta. Mutta kuten Hökkä sanoo, jos haluaa ymmärtää, mistä Mannerin runoissa ja niiden vastaanotossa oli kyse, on mentävä ensipainoksen äärelle. Ensipainos on Kirkas, hämärä, kirkas -kokoelmassakin pohjana. Vaikka tuon kattavan kokoelmateoksen omistankin, luin nämä runot ensisijaisesti kirjastosta löytämästäni ensipainoksesta. Onni on hyvinvarusteltu kirjastolaitos!
Tämä matka on rikas ja runsas kokoelma. Sen monissa runosarjoissa on hyvin monenlaisia aiheita. Paljon luontokuvausta, viittauksia musiikkiin ja kulttuuriin. Sekä Bach että Mozart saavat runonsa. ”On virta, / kiviä jotka järjestyvät silloiksi”, alkaa Bachin mukaan nimetty runo. Lopussa on hyvin pitkä Lapsuuden hämärästä -runokokonaisuus, joka kuvaa vuolaasti ja runollisesti Mannerin lapsuutta.
Mustat runot -otsikon alta löytyvä ”Oikeusjuttu”-runosarja on kiehtova. Runot ovat ajankohtaista tekstiä, sillä ne kommentoivat kesällä 1955 tapahtunutta oikeusjuttua. Ruth Ellis ampui huhtikuussa kilpa-ajaja David Blakelyn, kesäkuussa hänet tuomittiin kuolemaan ja heinäkuussa hirtettiin viimeisenä naisena Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Hökän mukaan ”Oikeusjuttu” oli Mannerille siinä määrin tärkeä, että kustantaja vaihtui WSOY:stä Tammeen, jotta ”Oikeusjuttu” pääsisi mukaan kokoelmaan – mutta sitten Manner itse poisti runot kokoelman viidennestä painoksesta.
istuimiin, joihin johdetaan sähköä ja toisiin, tuomioistuimiin,
joissa rikos kytketään rikokseen uudella rikoksella
ja joissa syntyy murhan idea:
erehtymätön murha, kammottavin kaikista;
Mitenpä tällaista tunnustettua mestariteosta arvioisi, lähes 70 vuotta myöhemmin, muuten kuin todeten, että toimiihan tämä edelleen. Eeva-Liisa Mannerin runous on enimmäkseen terävää ja mielenkiintoista. Modernistinen kuvallisuus on Mannerin teksteissä sankkaa, kuten tyylilajin edelläkävijälle sopii, ja paikoin vaikeaselkoista, mutta myös kiehtovaa. Kaikkiaan tämä on hieno kokonaisuus.
Ota nämä koteloidut sanat ja pane ne talteen
