Ulkoiset asiat voivat olla kauhistuttavia, mutta vielä kamalampaa on, jos omassa kehossa on jotain kauheaa – sitähän ei voi paeta yhtään mihinkään. Jos on omassa kehossaan vankinaan jonkin pelottavan kanssa, elämä voi olla painajaista.
Tämä jalka ei ole minun on kehokauhuun keskittyvä novellikokoelma, jossa on muutama oikein herkullinen kauhupläjäys. Lukijoiden sietokykyä koetellaan heti ensimmäisenä silmillä roiskahtavalla Katri Alatalon novellilla Tämä jalka ei ole minun, jonka kertojalla on vaikeuksia oman jalkansa kanssa. En lainkaan ihmettele, jos novelli pudottaa osan lukijoista matkasta saman tien.
Kirjan loppupuolelta löytyy toinen helmi. Janos Honkosen Eläimet huutaa, ihminen ei huuda on kaikille hammaslääkäripelkoisille silkkaa painajaista, todella kuvottava mätäpaise tarinaksi. Hyi hemmetti, ja siksi se onkin niin hyvä.
Kokoelman viimeistelee Markus Koskimiehen Lihan himo, sopivan groteski ja viettelevä pieni välipala, jossa lihanhimo vie miehen mennessään.
Muutkin novellit ovat kelpo kamaa, taso vähän vaihtelee, mutta yleisfiilis on hyvä ja oma keho nähtävästi hyvin monipuolinen ja herkullinen kauhun aihe.