Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Troi uskaltaa katsoa kylmää ilmansuuntaa silmästä silmään ja kääntää pohjoiselle suojaamattoman selkänsä. Hän on talviverinen.
Kirja päättää Wariksen hienon trilogian. Monet henkilöt ja paikat ovat tuttuja Uniin piirretystä polusta sekä Sudenlapsista. Talviverinen on kuitenkin vahvasti Troin tarina. Hän etsii ja etsii. Kiikarissa ovat tärkeät ihmiset ja paikat, mutta samalla oma menneisyys ja kohtalo. Onko elämä hänen omissa vai vanhojen mahtien käsissä? Päättyykö kaikki noita Akmelan povaamaan pitkään talveen?
Troin elämä on selviytymistä, ristiriitoja ja ratkaisuja. Hän ei selviä enää pelkästään taistelutaitojensa avulla, vaan tarvitsee yhä enemmän viisautta ja uskoa. Vornanmukassa saatua kirousta hän ei kuitenkaan saa karistettua, vaikka juoksee välillä tutussa sudenhahmossa. Lopulta monet asiat alkavat seljetä. Edessä on monta yllätystä, eivätkä kaikki ole mieluisia.
Talviverinen vie menneeseen maailmaan, mutta samalla se kuvaa kasvua ja muutosta enemmän kuin trilogian aiemmat osat. Etelä-pohjoinen -asetelma näkyy miljöön lisäksi vahvasti ihmisissä. Yhdeksi tärkeäksi teemaksi koin erilaisuuden ja sen ymmärtämisen vaikeuden. Vierasta katsotaan alta kulmien, usein pelätäänkin. Tämä pätee niin fantasiamaailmassa kuin todellisuudessa aikakaudesta riippumatta.
Viimeisen sivun jälkeen tuli yksi asia muita vahvemmin mieleen. Kuinka tärkeää onkaan, että tuntee olevansa kotona tai uskoo joskus löytävänsä kotiin.
