Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Toimittaja elää mukavasti Berliinissä perheineen eikä hänellä ole muuta ongelmaa kuin miettiä, miten keittiön lattia olisi parasta päällystää: laminaatti, muovimatto vai peräti parketti… Mieleen palaa jostakin syystä lapsuus. Ainakin se, millaista oli kasvaa DDR:ssä, missä koulun ja pioneerileirien totuus on toista kuin kotona.
Hän innostuu selvittämään isovanhempiensa ja vanhempiensa elämäntarinaa aivan alusta lähtien. DDR oli taas olemassa hänen mielessään, kaikkinensa. Selviää monta mielenkiintoista perheasiaa, jopa jonkinlaista tragediaa sekä salaisuuksia. Stasikin tulee tutuksi. Joku myös huomaa, että työläisten paratiisissa vilisee käärmeitä. Itäsaksalaiset olivat kuin talviunessa, sisältä täynnä unelmia!
Siitä huolimatta lapsuus DDR:ssä on ollut muistorikas ja varmasti omalla tavallaan onnellinen. Perhe oli kuin maa pienoiskoossa. Siellä törmäsivät yhteen ideologia ja käytännön elämä kaikkine hankaluuksineen jos myös pienine voittoineen. Maxim oli perheen ja lähiympäristön tavis ja pelle – tavis, joka hankki ammatin, sai töitä ja meni naimisiin sovinnaisina aikoina. Toisin kuin isänsä, joka taisteli nuorempana systeemiä vastaan heittäytymällä narriksi, taiteilijaksi ja vastustamalla kaikkea, sinimustavihreässä siilitukassaan. Miten Max olisikaan aikoinaan halunnut, että hänen vanhempansa olisivat olleet aivan tavallisia kuten kaikki naapurit!
Kirjoittaja kertoo perheensä kautta myötäeläen, mikä piti DDR:n koossa ja mikä sen lopulta mursi. Henkilökohtaiset muistot, kokemukset, kuullut tarinat ja itse elämä tuovat kirjaan sen haikean muistikuvan, jonka muurin murtuminen lopulta myös tavallaan romautti. Kirja on henkilökohtainen muistelma ajasta, jonka vain harva osaa kuvata näin yksityiskohtaisesti. Lapsuuden parhaat muistot sekoittuvat isovanhempien tarinaan sekä vanhempien erilaisuuden kokemuksiin sekä muuttumiseen maailman muuttumisen myötä. Erinomainen kertomus, joka jatkuu nykypäivään asti.
Talviuni Berliinissä on mielestäni eräs parhaista henkilökohtaisista kuvauksista DDR:n syntymästä ja lopullisesta romahtamisesta kuvattuna nuoren miehen silmin, omakohtaisesti koettuna. Itselleni tuli myös suorastaan hieman haikea olo — kaikesta huolimatta!