Talvisota on alaotsikkonsa mukaan avioliittoromaani. Samalla se kuitenkin kertoo kokonaisen perheen elämästä muutaman talvisen kuukauden aikana, siis jokseenkin talvisodan ajankohtana nykyajan Helsingissä.
Keskeinen hahmo, Max Paul, on sosiologi, joka on tullut tunnetuksi erityisesti suuresta seksitutkimuksestaan. Hän täyttää 60 vuotta ja kirjoittaa paikallaan junnaavaa kirjaa Edvard Westermarckista. Hänen vaimonsa Katriina on uranainen sairaalan hallinnossa. Tyttäret Helen ja Eva ovat jo aikuisia, Helen perheellinen äidinkielenopettaja ja Eva taideopiskelija.
Teir kuvaa terävästi suomenruotsalaisen keskiluokan elämää ja arvoja 2000-luvulla. Maxin ja Katriinan avioliitto rakoilee, kun Max melkein kliseisesti ihastuu nuoreen Lauraan, joka tekee hänestä syntymäpäivähaastattelua Helsingin Sanomiin. Maxin ja Lauran ihastus – tuskinpa sitä edes rakkaudeksi voikaan kutsua – on ehkä kirjan keskeinen osuus, mutta osansa saavat myös Helenin avioliitto-ongelmat ja Evan seikkailu lontoolaisessa taidekoulussa. Päähenkilöiden kuvaus on yksityiskohtia myöden tarkkaa ja armotontakin – ei inhorealistista, mutta ei todellakaan idealistista.
Talvisota ei ole kuitenkaan pelkkää ihmissuhteiden vatvomista, vaan se sisältää pohdintoja sekä sosiologiasta että taiteesta ja osin myös läpi kirjan kulkevasta keittiöremontista! Lisäksi kirjassa on muutama herkullinen mutta lievästi irrallinen episodi; erityisesti mieleenjäävä oli Helenin perheen laivaristeily muumidiskoineen.
Huolimatta väliin pitkällisistäkin pohdinnoistaan ja lievästä kuivakkuudestaan Talvisota oli sujuvaa ja koukuttavaa lukemista ainakin meille, joita akateemiset henkilöt ja yhteisöt kiinnostavat.