Rikospoliisit Erlendur, Elínborg ja Sigurður Óli saavat selvitettäväkseen visaisen tapauksen. Kymmenvuotias pikkupoika löytyy kuoliaaksi puukotettuna läheltä kotiaan Reykjavikin lähiöstä, eikä thaimaalaistaustaisen pojan surmateolle ei näytä löytyvän minkäänlaista järkevää motiivia. Tutkinta johdattaa poliisit vaikeiden asioiden äärelle, kun huonosti islantilaiseen yhteiskuntaan sopeutuneet maahanmuuttajat herättävät monenlaisia ennakkoluuloja ja jopa vihaa aivan tavallisissa ihmisissä.
Kertomuksen pääjuonen rinnalla seuraillaan myös päähenkilöiden yksityiselämän kehitystä, ja erityisesti Erlendurin pakkomielteeksi muodostunutta lapsuustraumaa, jolloin hänen veljensä katosi lumimyrskyyn jälkiä jättämättä, käsitellään varsin laajasti. Erlendurin tytär ja poika ovat aikaisempaa kiinnostuneempia parantamaan välejään etäiseksi jääneeseen isäänsä, mutta Erlendur ei ole lainkaan yhtä varma siitä, haluaako hän repiä vanhoja haavoja auki. Myös Sigurður Ólin avioliiton huolet etenevät.
Talvikaupunki on viides osa Arnaldur Indriðasonin ehkä hieman lohduttomaltakin vaikuttavasta islantilaisdekkarisarjasta. Ei Talvikaupunki yhtä raju ja rankka ole kuin aikasemmin lukemani Haudanhiljaista, mutta missään tapauksessa Arnaldur ei nytkään päästä lukijaansa helpolla. Rasismi, ennakkoluulot, pedofilia, lapsiin kohdistunut väkivalta ja jopa näiden yhdistelmät muodostavat näyttämön, jota tutkaillessaan ei lukija voi vain passiivisesti ottaa vastaan kaikkea. Talvikaupunki on taitavasti kirjoitettu, ajatuksia herättävä ja ajankohtainen rikosromaani, jota voin suositella dekkarin ystäville.