Matti Kangaskosken (s. 1983) runous tuli vastaan Tanssiva karhu -palkitun Johdatus pimeään -runokokoelman myötä. Se olikin sen verran vaikuttava teos, että aikaisempaan tuotantoon oli tarpeen tutustua. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui esikoisrunokokoelma Tältä sinusta nyt tuntuu, joka ilmestyi vuonna 2012. Esikoiskokoelma oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana.
Johdatus pimeään oli nautinnollinen sekoitus filosofista pohdiskelua olemassaolosta, katsomisesta ja kokemisesta. Tämä esikoiskokoelma on pykälän tai pari kryptisempi. Se ei aukene ihan samalla tavalla. Parhaimmillaan Kangaskosken ilmaisu on kiinnostavaa. Sivun 52 luettelomainen runo, vaikkapa:
silminnähtävät äänet: kylmä ja punainen, varma ja valmis,
nokinen tela vetää valheenpaljastuskoneen käyrää, kynnetty pelto
kynsilakkaa pensasaidassa, vaiti ollessa olemassaolo liki, liki kokonaan,
liki? näetkö? oletko kunnossa? oletko? Tältäkö sinusta nyt tuntuu?
Kangaskoski käyttelee hieman hämmentäviksi jääviä muoto- ja tyyliseikkoja runoissaan. Välillä runojen virtaa katkovat poikittain taitetut tajunnanvirtamaiset purkaukset, ikään kuin lukujen avaukset. Näissäkin on vaikeaa tulkittavaa sellaisesta kiinnostuneelle; minä tyydyin ottamaan ne vastaan, miten tulivat.
Kangaskosken tuotannosta suosittelen ensisijaisesti tutustumaan Johdatus pimeään -kokoelmaan. Vaikeaselkoisen runouden ystäville Tältä sinusta nyt tuntuu tarjoaa kuitenkin kelpo annoksen pureskeltavaa.