Linus Baker on hyvä työssään MNHPO:lla eli Maagisen Nuorison Huolenpito-Osastolla. Hän on tarkka, järjestelmällinen ja objektiivinen. Linuksen työhön kuuluu käydä orpokodeissa ja laitoksissa, missä asuu nuoria maagisia lapsia. Hän seuraa ja raportoi paikkaa ja elinoloja Sääntöjen ja Määräyksien kirjan mukaan. Kotona Linuksella on kissa, auringonkukka ja hyvin nenäkäs naapuri. Elämä voisi olla parempaakin, mutta tällaista se nyt vaan on.
Linus saa yllättäen supersalaisen toimeksiannon, joka vie hänet kauaksi pois omasta ankeasta kaupungistaan uskomattoman kauniille saarelle keskelle merta. Lähimpään kaupunkiin pääsee vain lautalla. Saarella Linus tapaa kuusi erittäin maagista nuorta sekä hurmaavan orpokodin isännän Arthurin. Arthurin hoivissa on muun muassa maahinen, traakki, ihmissylikoira, metsänhenki, vielä tunnistamaton lonkero-olento ja viimeisenä muttei vähäisimpänä – pieni Antikristus.
Linus asuu työn puolesta saarella kuukauden ja saa huomata, että jokainen lapsi on ihmeellinen mutta silti vielä lapsi. Objektiivisuus on mahdotonta kun hän saa vähä vähältä tietää jokaisen menneisyyden.
Talo taivaansinisellä merellä on ottanut vaikutteita oikeista orpokodeista ja niiden historiasta. Laitoksissa olevia lapsia pidettiin usein automaattisesti ongelmaisina ja kasvatus- sekä rangaistustavat olivat usein julmia. Talo taivaansinisellä merellä tuo vaikeita asioita esille silmiä avaavalla tavalla niitä sokerikuorruttamatta.
Koti on siellä missä voi nukkua turvallisesti ja perheitä on monenlaisia. Kirja nauratti, itketti ja oli kannesta kanteen suurenmoinen lukukokemus.