Pelkästään jo kirjan nimi on se, joka houkuttelee ottamaan tämän kirjan käsittelyyn. Kuinka jollain on talo metsässä ja mitä siitä seuraa…
Mika Honkalinna rakennutti talon perheelleen Limingan metsään. Näin ollen luontoa voi seurata vaikkapa keittiön ikkunasta. Tässä tapauksessa oli se hieno juttu, että myös koko perhe oli sitä mieltä, että kotipaikka on nyt hyvä ja kaikki osallistuvat luonnon seuraamiseen.
Mika Honkalinna on tunnettu upeista luontokuvistaan ja tämä kirja on niitä täynnä ja mukana kulkee aina tarina siitä, miten ja miksi kuva on otettu. Oli kyseessä lintu tai perhonen, kasvi tai luonnon tilanne, niin aina on niin upea kuva. Ikään kuin itsekin olisi siellä mukana seuraamassa luonnon kulkua.
Kirjassa kerrotaan niin mukaansa tempaavasti kaikesta, että sitä itsekin haltioituu ja kun menee seuraavan kerran metsään, voi katsella kaikkea taas uusin silmin. Sitä haluaa mennä ja istahtaa seuraamaan kaikkea sitä, mikä sieltä avautuu.
Tulee väistämättä sellainen olo, kuinka haluaisi itsekin asua talossa, joka on keskellä metsää, siellä luonnon sydämessä, missä kaikki on kuin tarjottimella. Aina tapahtuu jotain. Luonto tulee lähelle.
Tällaiset luontokirjat ovat mannaa sielulle, luonto esittäytyy jotenkin niin helposti ja lämpimällä tavalla. Jokaisessa kuvassa on kaikessa kauneudessaan se oma tarina ja siihen on hyvä paneutua. Tutustua jokaiseen pikkulintuunkin.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja. Vaikka ei haluaisikaan asua metsässä, niin fiilis on niin kiva!