Antto Terraksen Tallinnan tappajat saa jatkoa. Sarjan toisessa ja kolmannessa osassa käydään läpi lisää Viron veristä rikoshistoriaa.
Antto Terraksen sanailottelu on tuttua jo hänen aiemmista kirjoistaan. Tallinnan tappajien 2 & 3 omalaatuinen tyyli muistuttaa Murha mielessä -podcastia: rikolliset ovat enimmäkseen typeriä, humalaisia tai molempia. Heitä etsivät poliisit ovat valitettavan usein samanlaisia. Kasvavan kansakunnan kipuilu on tuotu esille mustan huumorin kautta, mutta nuori Viro on todellisuudessa ollut kaikille sen kansalaisille ja turisteille hengenvaarallinen. Kauhuun voi reagoida katarttisella naurulla.
”Tilastot osoittavat, että venäjänkielisen väestönosan on Virossa noin kolme kertaa todennäköisempää joutua rikoksen uhriksi ja rikolliseksi kuin valtaväestön”, Terras mainitsee. Rujo tilasto näkyy myös Terraksen keräämissä tapauksissa, joskin vironkielisetkin ajautuvat ongelmiin Tallinnan tappajissa. Kirjaa lukiessa muistaa väistämättä, että Viro oli vain hetki sitten köyhä ja väkivaltainen maa, jossa selviytyäkseen piti joskus turvautua kyseenalaisiin keinoihin. ”Huonot ajat saavat hyvänkin ihmisen tekemään vääriä valintoja.”
Tallinnan tappajien jatko-osien sävy on näennäisen kevyt, mutta rikokset ovat silti vastenmielisiä ja väkivaltaisia. Muutama Terraksen kuvaama rikos on erityisen järkyttävä.