Ai että, joskus pääkaupunkiseudun kirjasto todella pääsee yllättämään.
Simon Stålenhag on tämän hetken tunnetuimpia digitaalisia taiteilijoita. Mies on erityisen tunnettu 1980-lukua ja sci-fiä yhdistelevistä omintakeisista teoksistaan ja tässä kirjassa upeat kuvat saavat vihdoin narratiivisen kehyksen. Kyseessä on nimittäin eräänlainen muistelmateos Stålenhagin lapsuudesta ja kasvuvuosista Ruotsin Mälaren saaristossa. Tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa historia ei vain kulkenut aivan niin, kuin me olemme tottuneet ajattelemaan.
1960-luvulla Munsön saarelle rakennettiin maailman suurin hiukkaskiihdytin, joka tunnetaan nimellä Loop. Sen ympärille alkoi rakentua kaikennäköistä teollisuutta, kuten vaikkapa jättimäisiä leijuvia Magnetrine-aluksia rakentavia telakoita. Kaikkea muutakin outoa alueelta löytyy: erilaisia robotteja, Loopin aiheuttamia aikapoimuja, jotka saattavat tuoda jopa dinosauruksia kuljeksimaan Mälaren maisemiin.
Absurdi maailma tuntuu hämmästyttävän autenttiselta. Stålenhag onnistuu yhdistämään luontevasti 1980-luvun aavistuksen rupiset ruotsalaismaisemat sci-fi visioihinsa. Teosten inspiraationa ovat olleet Stålenhagin omat lapsuuden valokuvat, joten ei ihme, että paikat tuntuvat todellisilta.
Kuville on annettu kirjassa ilahduttavan paljon tilaa. Monet minulle ennestään tutut teokset näyttäytyivät aivan toisella tavalla kuin tietokoneen ruudulta katsottaessa; kirjassa Stålenhagin kädenjäljen todella näkee siveltimenvetoja myöten. Kuvat ja muistelmat käsittelevät enimmäkseen lapsuuden rakkaimpia muistoja, eli erilaisia teknologisia ihmeitä, mutta muistuvat mieleen myös jotkin varsin erikoiset kuolemantapaukset, joita lähiympäristössä tapahtui. Vähitellen rakentuu kuva Loopin noususta ja tuhosta ja eräästä ruotsalaisesta paikallisyhteisöstä, johon tapahtumat vaikuttivat.
Erinomainen, omaperäinen taidekirja, jota voi suositella erityisesti sci-fin ja samannimisen roolipelin ystäville.