Takiainen on rakkausromaani, mutta kaukana romantiikasta tai idealistisesta rakkauden kuvauksesta. Sen päähenkilö on Judith, vähän vaille nelikymppinen lamppukauppias, joka törmää ruokakaupassa arkkitehti Hannekseen. Hannes astuu enemmän tai vähemmän vahingossa Judithin kantapäälle heidän jonottaessaan juustotiskille. ”Miehen astuessa hänen elämäänsä Judith tunsi pistävää kipua, joka tosin helpotti pian.” Hanneksen vaikutus jää kuitenkin pitkäaikaisemmaksi, sillä tämä alkaa etsiä hänen seuraansa. Ennen pitkää suhde käy kuitenkin sietämättömäksi Hanneksen takertuvuuden ja intohimoisuuden takia. Kipu ei helpotakaan pian.
Kaikki on alkanut kuitenkin lupaavasti. Hannes on lähes täydellinen miesystävä, huomioonottava ja rakastava. Judithin ystävät ja sukulaiset ihmettelevät, miten tämä on onnistunut pyydystämään sellaisen miehen. Mutta Hannes osoittautuu vainoajaksi, stalkkeriksi, joka seuraa Judithia kaikkialle, lähettää tälle kukkia ja kirjeitä, vaikka Judith on selvin sanoin kertonut haluavansa erota. Alkaa tuskallinen ajanjakso, jonka kuluessa Judithin on epäiltävä Hanneksen lisäksi myös omaa mielenterveyttään, niin koville hän joutuu.
Takiainen on kiinnostava kirja; vielä kiinnostavampi se olisi ollut, jos keskiosaa olisi vähän tiivistetty. Nyt suhteen jauhaminen menee välillä tyhjäkäynniksi, kunnes lopussa taas jännitys kohoaa. Ei ehkä niin paljon että tätä kirjaa voisi kutsua trilleriksi, kuten takakannessa tehdään, mutta mielenkiintoinen lukukokemus joka tapauksessa. Eikä itävaltalaista kirjallisuutta ole turhan paljon suomeksi käännetty.