Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Takaisin elämään – kun tähän kirjaan tarttui ensiksi, tuntui, että onpas sovinnainen kirjan nimi, ja toden totta löysinkin hyvin epätieteellisen Piki-verkkokirjastosta suoritetun haun jälkeen neljä samanotsikkoista teosta, useimmat sentään aika vanhoja. Mutta eihän nimi kirjaa pahenna.
Masennus on hankala suomalaisten vaiva. Onneksi siitä voidaan puhua nykyään melko avoimesti, lähtölaukauksina ehkä Tellervo Koiviston ja Neil Hardwickin muistelmat jo pidemmän aikaa sitten. Viime vuosina on sama alkanut tapahtua kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle, joten hyvä niin.
Irina Holman teos on napakkaa populaaritieteellistä tekstiä; hänen oma väitöskirjansa käsitteli masennusta ja siitä toipumista. Aluksi kerrotaan se sinänsä vähän masentava tieto, että taipumus masennukseen on periytyvä, joskaan yksittäistä geeniä ei ole löydetty, vaan vaikutus syntyy monen eri geenin yhteistoiminnasta. Holma kirjoittaa, että ”periytyvyys vaikutti merkittävästi masennuksen ilmenevyyteen: miehillä 42 prosenttia ja naisilla 49 prosenttia.”
Missä masennus sitten syntyy ja mitä sille voidaan tehdä? Tämä on Holman kirjan keskeisin osa, ja hän on sitä koulukuntaa, joka näkee masennuksen aivojen biologian häiriönä. Täytyy sanoa, että laajahko aivokemiaa käsittelevä osuus meni hiukan minun humanististen aivojeni yli, tai sitten en jaksanut keskittyä siihen kunnolla, vaan tumakkeet ja aivokuoret ja insulat ja amygdalat pyörivät herttaisena sekamelskana päässäni. Mutta olen varma, että yhtään enemmän luonnontieteellisesti suuntautunut lukija saisi tästä osuudesta paljon minua enemmän.
Masennuksen hoito nähdään Holman mukaan ja ilmeisesti laajemminkin nykyään lääkkeiden ja terapian yhteisvaikutuksena. Terapioista kirjassa sivuutetaan vaikkapa Freudin oppeihin perustuva psykodynaaminen lähestymistapa melko lyhyesti, ja siinä onkin puolensa: lyhyellä kognitiivisella terapialla saataneen paljon nopeampia ja parempia tuloksia. Holman mukaan ”kognitiiviset terapiat perustuvat ajattelun, ongelmanratkaisun ja oman käyttäytymisen uskomusten pohjan kyseenalaistamiseen.” Mahdollisuuksia näissäkin puitteissa on monia: on ryhmäterapiaa, musiikkiterapiaa, draamaterapiaa, tanssi- ja jopa nettiterapiaa.
Holman kirja antaa paljon toivoa toipumiseen, ja vaikka tuo insula-amygdala -osuus tuntuikin vähän vaikeatajuiselta, on suurin osa helppolukuista ja ideoita antavaa. Etenkin se sopii niille masennuspotilaille ja heidän läheisilleen, jotka ovat kyllästyneet siihen, että kaikesta syytetään vain huonoa äitiä.
