Kokenut luontokuvaaja Jorma Luhta on ottanut tällä kertaa aiheekseen revontulet. Tuloksena on Taivas tulessa, kaunis kuvateos, joka esittelee revontulien värikirjoa kaikissa eri muodoissaan.
Kuvien lisäksi Luhta on kirjannut kirjan sivuille pohdintojaan revontulista, yötaivaasta ja luonnosta. Luhta on paitsi taitava kuvaaja, myös oivaltava, vähäeleinen kirjoittaja. Luhta kertoo revontulien syntymekanismeista ja omista matkoistaan pohjoisessa. Tekstit täydentävät kuvien tunnelmaa hienosti.
Revontulten väreihin liittyy olennaisia kysymyksiä värien olemuksesta, joita Luhta avaa tekstissä. Kuvissa revontulet ovat usein kirkkaampia ja värikkäämpiä kuin luonnossa, etenkin jos katsoja on ikäihminen.
”Kuinka ihanan vihreää”, tenavat ihastelivat. Olin hämilläni, sillä näin pelkkää väritöntä valoa. Jos minun olisi pitänyt nimetä pohjoisen kajastuksille väri, se olisi ollut vaaleaa harmaata pimeydessä.
Oma asiansa on, miten kamera revontulet näkee. Ihmissilmä ei näe revontulten värejä pilvisen yön pimeässä, mutta värit ovat olemassa ja digikameran kenno tai värifilmi ne taltioi. Digikameran ja värifilmin värintoisto on erilaista ja jokainen digikuvia kehittänyt tietää, miten digikuvan värimaailma on lopulta sopimuskysymys. Luhta onneksi kertoo, miten on digikameran taltioimia kuvia tulkinnut.
Taivas tulessa on ilmestymässä myös englanniksi (Northern Lights of Finland); se on hyvä, sillä kirjalle riittää aivan varmasti lukijoita ulkomailla. Myös kotimaiselle revontulten ihastelijalle kirjasta riittää paljon iloa.