Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Aika heikosti olen aiemmin tutustunut Antti Tuurin tuotantoon, vaikka olen toki tiennyt, että lukemisen arvoisia kirjoja on häneltä melkoinen rivi. Loppukesästä tapahtui jotain niin mieleenpainuvaa, että oli pakko saada lisää. Olin nimittäin Haminan Bastionissa nauttimassa musikaalista Taivaanraapijat. Se oli hieno tarina; upea musiikki ja mitä vielä, niin, kirjailija itse istui samalla penkkirivillä.
Tarina Jussi Ketolasta on sykähdyttävä. Kuinka nuori poika oli lähtenyt New Yorkiin työn perässä. Miten hän ensin teki työtä syvällä maan sisällä, pimeässä kaivoksessa. Vaan pääsi sitten suomalaisen Seppälän toimesta taivaanraapijaksi. Pilvenpiirtäjiä rakennettiin New Yorkiin ja siellä ne miehet keikkuivat pilvissä, olivat taivaanraapijoita.
Miehet asuivat kortteereissa, poikataloissa, joissa oli täyshoito. Jussi Ketola oli naisten mieleen, vaikka hän ei mitenkään itseään tykö tehnyt. Fiina haluaisi Jussista itselleen miehen. Kun Jussi vaihtaa kortteeria, siellä onkin Christina, joka saa Jussin pään pyörälle. Nämä venkoilut olivat minusta kirjan kiinnostavinta settiä. Paras naisosa on kuitenkin Seppälän Laimi, joka oli Jussille kuin äiti.
Kirjassa on kyllä paljon muutakin, miesten välisiä juttuja työmaalla ja sen ulkopuolella. Alkoholin käytöstä sen verran, että Seppälä ja kumppanit kuuluvat raittiusseuraan, mutta napsun voi silloin tällöin ottaa, kunhan ei humallu. Joku kuitenkin humaltuu, ja joku useankin kerran.
Suomalaisia on siellä ollut paljon ja töitä paiskittu urakalla. Suomalainen Matti Kurikka oli siellä myös ”saarnaamassa” ja se osuus oli minusta vähemmän kiinnostavaa. Mutta, kirjassa on jokaiselle jotain ja vaikka se kertoo 1900-luvun alusta, se kertoo ihmistyypeistä, jollaisiin törmää tämän tästä. On reiluja ja vähemmän reiluja, niin miehiä kuin naisiakin.
Tämän Taivaanraapijat ahmin kuunnellen sitä työmatkoillani äänikirjana ja lukijana oli Taneli Mäkelä. Vasta nyt minulle selvisi, kuka on Jussi Ketola. Hän on se sama, joka on Ikitie-romaanissa, jonka olen nähnyt elokuvana. Joillekin tuttua juttua, mutta minulle oli uutta ja jos jollekin muullekin, niin suosittelen tutustumista!
