Vendla on nuori tyttö, joka asuu tuomiopäivää odottavan Maammon kanssa surkealla maatilalla jossain päin Etelä-Suomea. Eletään 60-lukua, ja Vendlan tuntemattomaksi jääneen isän kanssa teinityttönä saanut äiti on karkoitettu syvän uskonnollisesta yhteisöstä jo aikaa sitten. Äidin synnit ovat tosin jääneet tyttären kannettaviksi.
Vendla ei puhu kuin lehmälleen, mutta tarkastelee elinpiiriään omasta näkökulmastaan. Riikka Pelon runollinen kieli maalaa kotitilasta ja lähiseuduista oudon lapsen omaperäisen maailman.
Taivaankantaja on kauniisti kirjoitettu ja kiehtova loppuun asti. Varsinaisesta fantasiasta ei ole kyse, mutta tiettyä yliluonnollisuutta on ilmassa, kuten näin uskonnollissävytteiselle kertomukselle hyvin sopii.