George Orr on vaatimaton mies, jolla on ongelma: hän käyttää lääkkeitä turruttaakseen unet, joita ei halua nähdä. Hän jää kiinni lääkkeiden väärinkäytöstä ja joutuu terapiaan. Unitohtori Haber on alan asiantuntija, joka pureutuu Orrin ongelmaan. Pian selviää, miksi Orr ei halua nähdä unia. Hänen unillaan on paha tapa toteutua.
Haber saa pian esimerkin Orrin kyvyistä. Haberin toimiston seinällä on kuva Mount Hood -vuoresta. Haber pyytää Orria uneksimaan hevosesta ja näin Orr tekee – ja kas, Haberin toimiston seinällä onkin kuva Tammany Hall -hevosesta ja kysyi keneltä tahansa, kuva on aina ollut siinä. Vain Orr muistaa, että aikaisemmin tilalla oli vuoren kuva, ja Haber, epämääräisesti.
Pian Orrin kykyjen mahdollisuudet kuitenkin selviävät Haberille ja tämä alkaa käyttää niitä hyväkseen, muokkaa maailmaa mieleisekseen. Haber ei ole paha, vaan haluaa tehdä maailmasta paremman paikan. Orrin unet kumpuavat kuitenkin alitajunnasta, jolla on aina omat, yllättävät ratkaisunsa Haberin vaatimuksiin. Pian maailma kokee hurjia muutoksia, jotka vain Haber ja Orr huomaavat – muille todellisuus on aina ollut sellaista. Kun ratkaistavana on ylikansoitus, Orr uneksii Ruton, joka tappoi kuusi miljardia ihmistä – ei enää ylikansoitusta.
George Orr on hienovarainen viittaus George Orwelliin. Orrin luomat maailmat ovat paikoin melkoisia dystopioita. Taivaan työkalu on vahvasti yksilön vapauden puolella ylhäältä ohjattua järjestelmää vastaan. Vaikka ohjailijoilla olisi kuinka hyvä tahto, ”suurin mahdollinen hyvä suurimmalle mahdolliselle joukolle” on ajattelutapa, joka johtaa turmioon. Vaikka parhaimmillaan elämä olisi tavallaan hyvää, valinnanvapauden puute tekee elämästä harmaata ja byrokraattista.
Luin Taivaan työkalun alunperin vuosia sitten ja jostain syystä en siitä ihmeemmin pitänyt. Nyt uudella lukemisella se aukeni aivan toisella tavalla. Pidin kovasti, tarina aukeaa kauniisti ja esittää varteenotettavia ajatuksia.