Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Mulle tämä uskonnollinen kieli on vaikeaa. Mä en voi sietää niitä tiettyjä lauseita. Esimerkiksi tämä ’Taivaan Taimi’. Mä vihaan sitä sanontaa! Mä en ollut mikään taimi. Mua ei varjeltu, ei suojeltu, eikä kasvatettu.”
Tutkijatohtori Johanna Hurtig käsitteli kirjaansa varten yli 170 kertomusta lasten kokemasta väkivallasta vanhoillislestadiolaisen liikkeen piirissä. Valtaosa kokemuksista koski seksuaalista hyväksikäyttöä. Juuri sitä pitäisi olla vaikea uskoa perhekeskeisyyttä, kunnollisia elämäntapoja ja korkeaa moraalia korostavan yhteisön sisältävän, mutta 2010-luvulla on tiedotusvälineissä kerrottu yhä enenevästi tällaisista tapauksista.
Hurtigin kirja on tieteellinen tutkimus, joten se on täsmällistä ja asiallista luettavaa. Tästä kirjasta on turha etsiä tirkistelynomaisia tapauskertomuksia, mutta se avaa murheellisen laajasti ilmiön lukijan eteen. Kirjasta saamani käsityksen mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö ei varsinaisesti ole vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä juuri sen yleisempää kuin muuallakaan, mutta uskonto ei myöskään ole suojaava tekijä; samahan on voitu todeta esimerkiksi roomalaiskatolisen kirkon seksiskandaaleissa.
Suurin osa Hurtigin aineiston uhreista oli tyttöjä ja hyväksikäyttäjät heidän lähipiirissään olleita miehiä ja poikia. Naisen asema yhteisössä ei vaikuttanut tämänkään tutkimuksen antamien tietojen mukaan kovin hyvältä. Liikkeen johdon ymmärrys ja armahtavaisuus koskivat paljon enemmän tekijöitä kuin uhreja.
Taivaan taimet ei ole helposti ohimennen lukaistava kirja, vaan se vaatii paneutumista ja jonkin verran myös tieteellisen termistön tuntemusta. Se on kuitenkin ensiarvoisen tärkeä tutkimus tästä surullisesta aiheesta.
