Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Me murramme jokapäiväisen leipämme, jotta olisimme olemassa. Samalla suhtaudumme ruokaan hartaasti. Nälän ja kylläisyyden välissä on koko elämämme”, kirjoittaa Marja Tanhuanpää kirjansa esipuheessa. Taivaallista mannaa kertoo monista tutuista ruoka-aineista ja ruokalajeista ja taustoittaa niitä uskonnollisen, lähinnä kristillisen, perinteen kautta.
Ruokaperinteessä on monia raaka-aineita, jotka ovat sallittuja ja suositeltavia, sitten taas on niitä, jotka kielletään ehdottomasti. Ristiriitojakin on: veren syöminen on ankarasti kielletty juutalaisuuden, islamin ja Jehovan todistajien piirissä. On uskottu, että veressä asuu sielu, jolloin sen nauttiminen ravinnoksi on kauhistuttava synti. Toisaalta taas sama ajatus on tehnyt verestä erityisen maagisen voiman omaavaa syötävää, jolloin eläimen elinvoima siirtyisi syöjään ja tekisi tästä voimakkaan. Eläimen veri tekisi siis ihmisen osalliseksi eläimellisestä luonnosta, ja niinhän myös kristillisessä ehtoollisessa uskotaan viinin, siis Kristuksen veren, tekevän ihmisen osalliseksi jumalallisuudesta.
Alkoholijuomien käyttämistä on puritaanisissa kristillisissä kulttuureissa pidetty usein syntinä, mutta kautta aikojen on luostareissa valmistettu oluita, viinejä ja liköörejä. Lisäksi Tanhuanpään kirja kertoo, että länsimaisen kristillisyyden isä eli itse Luther oli suuri oluen ystävä, jonka kerrotaan sanoneen: ”Kun juo olutta, nukuttaa hyvin. Eikä nukkuessaan voi tehdä syntiä, joten pääsee taivaaseen. Olut on täällä juotava, koska sitä ei saa taivaassa.”
Monet kirjan kuvaamista uskontoon liittyvistä ruokalajeista ovat erilaisia leivonnaisia. Esimerkiksi viipurinrinkelin muoto on saanut syntynsä rinnalle ristityistä käsistä, mikä on ollut varhainen rukousasento. Kuuluisa ranskalainen Galette-kakku on taas lähtöisin kolmen itämään tietäjän perinteestä. Olen aina ihmetellyt, miksi lucianpullia nimitetään ruotsin kielessä nimellä ”lussekatter”, mutta siihenkin tästä kirjasta saa vastauksen: aluksi nimellä ei ollutkaan mitään tekemistä pyhän Lucian kanssa, vaan pullat syntyivät kissan asuun pukeutuneen paholaisen häätämiseksi.
Tanhuanpään kirja on mielenkiintoinen ja helppolukuinen katsaus monia kiinnostavaan aiheeseen. Erityismaininnan ansaitsee kirjan ulkoasu: värimaailmaltaan ja kuvitukseltaan se on kaunis kuin koru, ja sivujen kultareunat antavat sille harrasta arvokkuutta.
