Loistavan ja täydestä syystä Finlandialla palkitun Akvarelleja Engelin kaupungista -romaaninsa jälkeen Jukka Viikilä joutui avosydänleikkaukseen, josta toipuminen vei kauan. Nyt viisi vuotta esikoisromaanin jälkeen käsissä on Taivaallinen vastaanotto – kokeileva metafiktiivinen romaani siitä, kuinka kirjailija Jan Holm julkaisee sydänleikkauksensa jälkeen romaanin nimeltä Taivaallinen vastaanotto.
Voit käydä sisälle romaaniin haluamastasi kohdasta ja lukea sitä haluamasi verran. Nykyinen järjestys perustuu yhden editorin näkemykseen tapahtumista.
Lähtökohtana Taivaalliselle vastaanotolle on romaanin täydellinen dekonstruktio: kaikki on levällään. On aiheita, teemoja, tapahtumia, mutta ne ovat taustalla, aivan kuin kaikkien jo valmiiksi tuntemana osana totuutta. Taivaallinen vastaanotto kertoo (jos se nyt ylipäänsä kertoo jostakin!) siitä, minkälaisen vastaanoton Jan Holmin teos sai. Se on kokoelma sitaatteja, mielipiteitä, muistikirjamerkintöjä, romaanikatkelmia, aforismeja. Sen sivuilla ääneen pääsevät kymmenet, elleivät sadat hahmot, joilla kaikilla on jotain sanottavaa Jan Holmista tai hänen kirjastaan. Välissä on katkelmia itse Holmin romaanista. Kokonaiskuva täytyy aistia itse, rivien välistä.
Taivaallinen vastaanotto tuoksuu rakuunalta ja ruusuvedeltä. Kun hivelen sen kantta, tunnen anomalioita eri kerroksissa, sileyttä, karkeutta, liukkautta. Paksuksi kirjaksi se on kevyt kuin nanovaahdosta tehty. Kun avaan sidoksen, kuuluu hiljainen ja artikuloitu ääni niin kuin nivel naksahtaisi oikeaan asentoon.
Tekisi mieli täyttää koko tämä arvio suorilla sitaateilla Taivaallisesta vastaanotosta, niin hienosti kirja määrittelee itsensä, syvälle itseensä ja maailmaansa kurkistaen. Jukka Viikilän Taivaallinen vastaanotto ei ole ihan kevyimmästä päästä luettavaa, mutta lukea se kannattaa, kaunista ja virkistävää proosaa se on. Suosittelen!
Se että himmelin lävitse voi nähdä, ainakin se.