Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eletään syvällä 1930-luvun Suomessa. Riihimäkeläisen rautatieläisen eteenpäin pyrkivä tytär Liina Lehtonen on päättänyt lähteä Helsinkiin opiskelemaan lääketiedettä; hänen äitinsä näivettyi ja kuoli vakavan sairauden seurauksena, ja nyt Liina haluaa oppia hoitamaan ja parantamaan. Lisäksi hän on ystävystynyt viehättävän Fanny Utterin kanssa, joka myös aloittaa lääketieteen opinnot ja jonka isä, tohtori Pehr Utter, opettaa perinnöllisyystiedettä yliopistossa.
Liinan opiskelun alku ei olosuhteiden kohdalla näytä kovin ylelliseltä: hän asuu pahaisessa vuokramökissä Rööperissä, joka on niin kaukana nykyajan hohdokkaasta Punavuoresta kuin olla voi, ja ainoana ruokana on kotoa mukaan saatu säkillinen perunoita. Joka tapauksessa Liina on hyvin innostunut, ja luennoitsijoitakin löytyy joka lähtöön, kuten vaikkapa hyväntahtoisen menninkäisen näköinen professori, joka on tietenkin itse Arvo Ylppö.
Kun Fanny vielä joskus vie ystävättärensä leivoksille ja kutsuu hänet kotikartanoonsa suuriin juhliin, ei puutekaan vaivaa niin paljon. Mutta sitten onni kääntyy. Liina tulee tahtomattaan raskaaksi, menee hädissään naimisiin kotikauppalan pojan kanssa ja saa jättää hyvästit Rööperin opiskelijamurjulle ja unelmille lääkärinurasta. Eikä vauvakaan ole suoraan sanottuna mikään unelmien täyttymys: hän kyllä nauraa kaiket päivät, mutta sitten itkee ja huutaa yöt läpeensä eikä kehity ollenkaan serkkujensa tavoin. Onko 1930-luvun Suomessa tilaa poikkeavalle lapselle, onko tilaa poikkeavan lapsen äidille?
Taito-romaani pureutuu mielenkiintoisella tavalla aikansa suuriin kysymyksiin. Eugeniikka ja rodunjalostus ovat etenkin oppineiden, yläluokan ja ruotsinkielisten aseita huonompaa ja väärän mittaisen kallon omaavaa väestönosaa kohtaan. ”Heikot ja sairaat jatkavat sukua ja levittävät huonoja ominaisuuksiaan uusille sukupolville”, tohtori Utter pauhaa. Kati Ranta tuo kirjassaan taitavasti esille etenkin pakkosterilisaatiot, joita Suomessakin tehtiin paljon, ja lopussa hän väläyttää myös Saksan keinoa selvitä kehitysvammaisista kansalaisistaan, siis sitä kuuluisaa lopullista ratkaisua. Tohtori Utter opettaa myös maahanmuuton vaaroista, mikä tietenkin tuo mieleen nykyisen äärioikeiston mielipiteet, jotka eivät paljonkaan eroa 30-luvusta. Tosin puhdasoppisten 30-lukulaisten mielestä myös suomalaiset olivat mongolirotua, mutta siitä tohtori Utterkin oli hiljaa luennoillaan.
Kirjassa on aatehistorian lisäksi myös mielenkiintoista ajankuvaa ihan arjen ja myös paikallishistorian näkökulmasta. Mukana on fiktiivisten henkilöiden lisäksi muutamia todellisiakin hahmoja, kuten aiemmin mainittu Arvo Ylppö sekä kansanedustaja ja lääkäri Hannes Ryömä. Koska olen itse Riihimäeltä lähtöisin, tuntuivat tarkat viittaukset paikkoihin, henkilöihin ja ilmiöihin kovin tutuilta sekä omasta kokemuksestani että isovanhempieni kertomuksista.
Taito oli vakavasta aiheestaan huolimatta enimmäkseen sujuvaa ja luonnikasta luettavaa, joten lämmin suositus sille.
