Kulosaaren huvilayhteiskunnan perustamisen ydinajatus oli uudenlaisen ja samalla parhaan mahdollisen asumismuodon etsintä. Urbaani keskiluokka halusi löytää tavan nauttia yhtä aikaa sekä kaupunki- että maalaisolojen eduista: sivistyskeskuksen tarjoamista monipuolisista ansainta- ja kulttuurimahdollisuuksista ja toisaalta maalaiselämän halvemmista asuinkustannuksista ja sen tuomasta vapaudesta ja rauhasta.
1900-luvun alussa Helsingin pitäjän välittömään läheisyyteen lyhyen merimatkan päähän Brändöön syntyi huvilayhteisö, jossa puuhamiehinä toimivat Helsingissä vaikuttaneet keskiluokkaan kuuluneet insinöörit ja arkkitehdit. Brändön eli Kulosaaren alkuperäinen idea oli olla esikaupunki, jossa on ihanteelliset olosuhteet elää mutta toisaalta kasvavan pääkaupungin palvelut ja ajanvietteet järkevän etäisyyden päässä hyvin saavutettavissa. Saaren huvilayhteisö oli alusta alkaen ei vain arkkitehtien vaan myös muiden taiteilijoiden suosiossa ja siksi saaren historiaan kytkeytyy lukuisia merkittäviä suomalaisia taiteilijoita koko itsenäisen Suomen ajalta.
Elina Seppälän kirjoittama Taiteilijoiden Kulosaari esittelee yli 50 suomalaista taiteilijaa, jotka jossain vaiheessa elämäänsä ovat asuneet pidemmän ajanjakson Kulosaaressa ja olleet siten osa kulosaarelaista taiteilijayhteisöä. Ensimmäisen sukupolven eli 1910-luvulta alkaen yhteisössä vaikuttaneiden mukaan saaressa on nimetty useampi katukin, kun arkkitehdit Armas Lindgren, Bertel Jung ja Lars Sonck ovat kaikki saaneet katunsa saarelle. Arkkitehtien lisäksi saarella asuneet kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen, taidemaalari Wilho Sjöström sekä kuoronjohtaja ja säveltäjä Heikki Klemetti ovat myös talletettu Kulosaaren katujen nimiin.
Seppälä käy läpi taiteilijoita kronologisessa 1910-luvulta nykypäivään keskittyen erityisesti 1910-, 1920- ja 1930-lukuihin ja Kulosaaren vauhdikkaaseen alkutaipaleeseen ja saarelle tuolloin muuttaneisiin taiteilijoihin. Taiteilijoiden Kulosaaressa asumisen aikaisen henkilöhistorian ja taiteellisen tuotannon lisäksi Taiteilijoiden Kulosaari kuvaa maukkaasti myös niitä yhteyksiä, joita taiteilijoilla ja heidän perheillään oli saarella keskenään.
Taiteilijoiden Kulosaari on mainio kokonaisuus yhden Helsingin omaleimaisimman asuinalueen historiasta ja erinomainen mahdollisuus myös tutustua monen nykyään varsin tuntemattoman taiteilijan elämään ja taiteelliseen tuotantoon sekä saareen, jonka historiaan on mahtunut monta elämänkohtaloa ja suuria kaupungistumisen mukanaan tuomia muutoksia.