Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Stephen Dedalus elää puberteettiaan 1900-luvun taitteessa Dublinissa – maassa, jota englantilaiset hallitsevat meren takaa ja jonka jokapäiväistä elämää katolinen kirkko monine instansseineen valvoo. Älykäs poika etenee opinnoissaan erilaisissa munkkien ylläpitämissä oppilaitoksissa niin hyvin, että lopulta jesuiittaveli ehdottaa Stephenille pappisvihkimystä ja elämää Jumalan palvelijana. Epävarmuus oman sisimmän kutsusta ja sielun kohtalosta sekä niihin liittyvä itsetutkiskelu ja etsintä ovat ainakin minun mielestäni keskeisimmät kysymykset James Joycen osittain omaelämäkerrallisessa romaanissa Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta.
Vaikka uskonnollinen etsintä onkin tärkeä osa Joycen romaania, ei se ole sen ainoa sisältö. Varttuminen lapsuudesta aikuiseksi sisältää muitakin vaiheita. Ihastumiset, ihmissuhteet, hapuilevat ensirunot ja lopulta kokonaiskäsitys taiteen olemuksesta herättävät ajatuksia ja keskustelunaiheita edelleenkin.
Joycen romaani on lähes satavuotiaaksi hämmästyttävän tuoreen makuinen. Sanotaan, että se on ajattoman moderni tavassaan kuvata yhtä ihmistä. Vaikka teoksessa on useita henkilöhahmoja – niinkin paljon, ettei heitä oikein aina pysty erottamaan toisistaan – on Joycen valitsema näkökulma erittäin subjektiivinen: kaikki tapahtuu ja kaikki koetaan suoraan Stephen Dedaluksen pään sisällä. Kolmannen persoonan kerronnan olisi voinut periaatteessa korvata ensimmäisellä – tai sitten ei, sillä romaanin voima tulee juuri sen vain vähän etäännytetystä subjektista.
Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta on todellinen klassikko, joka kannattaa tuntea. Se ei ole erityisen vaikeaselkoinen, vaikka syvällinen onkin. Suosittelen!
