Pohjois-Norjassa vietetyn opettajavuoden jälkeen 19-vuotias Karl Ove Knausgård hyväksytään Bergenin kirjoittaja-akatemiaan. Hänellä on tavoitteena saada pohjoisessa aloittamansa romaani valmiiksi opiskeluvuoden aikana ja elättää itsensä sen jälkeen kirjailijana. Kirjoittaja-akatemiassa hän kuitenkin joutuu huomaamaan, ettei hän ole vielä valmis, ei likimainkaan. Karl Ove on myös rakastunut, mutta kaikki menee pieleen: isoveli Yngve vetää maton Karl Oven jalkojen alta mitä ikävimmällä tavalla.
Myöhemmin aika Bergenissä tuntuu hidastuvan kuin Thomas Mannin Taikavuorella: vuodet kuluvat, mutta ponnisteluistaan huolimatta Karl Ove ei tunnu saavan aikaan mitään pysyvää. Kirjallinen turhautuminen johtaa ylilyönteihin, etenkin rankkaan ryyppäämiseen, ja kovin usein Karl Ove joutuu huomaamaan, että hänen sekoiluistaan kärsii hänen itsensä lisäksi myös moni hänen kaikkein läheisimmistään. Lopulta edessä on muutto pois – kuten Taisteluni-sarjaa tähän saakka lukeneet tietenkin jo tietävätkin.
Taisteluni. Viides kirja on sarjan parhaimmistoa tähän mennessä. Parin suoraviivaisemman nuoruuskronikan jälkeen nyt äänessä on aikuisuuteen totutteleva kirjailija. Lukijan mielenkiinto kiinnittyy Knausgårdin hurjaan joksikin tulemisen paloon, tai tarkemmin ottaen kirjailijaksi tulemisen paloon. Hän huomaa, ettei ole ihan nuori enää, ja nuoremmat kollegat vetävät molemmilta laidoilta täyttä vauhtia ohi. Viimeiset hetket romaanin synnylle alkavat olla käsillä. Tokihan lukija tietää, kuinka siinä lopulta on käyvä, mutta hurjat ovat esikoisteoksen synnytystuskat!
Tänne asti päässeitä ei kai erikseen kannata enää vinkata sarjan pariin, mutta käytän silti vielä tilaisuuteni todeta, että Knausgård on niin hyvä, ettei häntä kannata jättää hyllyyn homehtumaan.